Vitikkokääpä
Vitikkokääpä (Niemelaea consobrina, syn. Ceriporiopsis consobrina) on koko Suomessa, mutta erityisesti Oulun seudulla paikoin runsaana tavattava kääpälaji. Se viihtyy erityisesti vesistöjen läheisyydessä niin meri-, järvi- kuin jokirannoillakin ja ojissa. Pääasiallisia isäntäpuita ovat eri pajut, joskus kääpää on myös tavattu haavalta, tuomelta ja muilta lehtipuilta. Aiemmin vitikkokääpää luultiin samaksi lajiksi pohjoisamerikkalaisen valaankäävän (Ceriporiopsis balaenae) kanssa.[2][3]
| Vitikkokääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Niemelaea |
| Laji: | consobrina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Niemelaea consobrina |
|
| Synonyymit | |
|
|
Yksivuotinen, alustanmyötäinen itiöemä on pienialainen ja kokonaispaksuudeltaan 2–5 mm. Tuoreena kääpä on pehmeä ja muuttuu kuivuessaan hauraaksi. Reunus on paikoittainen, ohut ja väriltään valkoinen. Tuore pillipinta on oljenvalkea ja pillien sisäpinta hunajankeltainen, kolhiintuneet kohdat tummenevat aprikoosin sävyisiksi ja läpikuultaviksi. Kuivana pillit ovat vaaleanmeriphkanruskeita. Kulmikkaita tai sokkeloisia pillejä on 1–3 millimetrillä. Lohkopinnassa näkyy kermanvalkea pohjamalto ja pilleissä on öljymäinen tai vahamainen kiilto. Vitikkokäävän tunnistaminen varmuudella ilman mikroskooppia on melko mahdotonta, samannäköisiä kääpiä ovat mm. rytökääpä ja vuotikankääpä.[3]
Vitikkokääpä on luokiteltu hartsikääpien sukuun, mutta dna-analyysien perusteella se on vain etäistä sukua hartsikäävälle.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 22.1.2023
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b c Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 122. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0