Virvatuli – Eino Leinon elämä
Virvatuli – Eino Leinon elämä on Panu Rajalan kirjoittama Eino Leinon elämäkerta. Teos ilmestyi 2017, ja sen on kustantanut WSOY.
| Virvatuli Eino Leinon elämä |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Panu Rajala |
| Kuvittaja | arkistokuvitus |
| Kansitaiteilija |
Martti Ruokonen (kannen suunnittelu) Otto Manninen (kannen henkilökuva) |
| Kieli | suomi |
| Genre | elämäkerta |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2017 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 597 |
| ISBN | 978-951-0-41615-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Useita kirjailijaelämäkertoja kirjoittanut Rajala käy teoksessa läpi Leinon elämän ohella tämän teoksia. Lopussa on kussakin luvussa käytetyt lähteet sekä luettelo Leinon tuotannosta, Leinoa käsittelevä kirjallisuusluettelo ja henkilöhakemisto. Teoksessa on runsas kuvitus.
Arviot muokkaa
Pekka Jäntti kiittää arviossaan (Keskisuomalainen) unohdettujen teosten käsittelyä, mutta samalla huomauttaa, että "puolivillaisuuksien parissa pääasia – vallaton ihminen – 'verhouu'". Leinon epäonnisten rakkaussuhteiden kuvauksessa teos on hänen mukaansa kiehtovimmillaan.[1]
Harri Hautala (Aamulehti) pitää Rajalan kirjassa tärkeänä tietoa Leinon kuolinsyyn, syfiliksen, paljastamista, sillä sairaus saattoi vaikuttaa Leinoon monelta kannalta: niin tuotantoon, työntekoon kuin elämäänkin. Hän kehuu myös Leinon tuotannon laajaa käsittelyä, muutenkin kuin runoilijana, sillä runoilija-Leinosta on vuosien mittaan kirjoitettu jo paljon. Boheemiuden käsittelyä hän pitää turhan perusteellisena. Hän kysyy, mikä on loppujen lopuksi Leinon tuotannossa kestävintä, runous vai se kaikki muu. Hautala tiivistää näkemyksensä kirjasta: "Hyvä elämäkerta houkuttelee aina kohteensa taiteen äärelle. Rajalan kirja tekee ilman muuta sen."[2]
Matti Mäkelän mukaan (Helsingin Sanomat) tärkeää kirjassa on Leinon elämän käsittely uusin painotuksin, esimerkiksi poliittisin analyysein. Nuorsuomalainen Leino asettui sisällissodan puhjettua valkoisten puolelle, mutta aatteissaan hän oli romantikko. Mäkelä toteaa, että kirjan nimi Virvatuli viittaa Leinon häilyviin näkemyksiin, joissa innostus ja kyllästyminen vaihtuivat nopeasti.[3]
Outi Hytönen toteaa arviossaan (Kanava), että teos on ensisijaisesti elämäkerrallinen, teokset ovat sivuosassa. Hän huomauttaa Rajalan kömmähdyksestä: Leinosta Rajala käyttää johdonmukaisesti sukunimeä, naisista varsin yleisesti pelkkää etunimeä. jopa samoissa virkkeissä. Toinen kriittinen kommentti Hytöseltä tulee kirjan näkökulmasta: Leinoa katsotaan monissa luvuissa ulkopuolelta, eikä Leinon oma näkemys pääse esiin, joten kuvaus on etäinen ja ulkokohtainen. Hytönen nostaa esimerkiksi Aino Kallas -suhteen ja kysyy: "Mitä se merkitsi Leinolle?" Hän kuitenkin kiittää tekstiä monipuoliseksi ja rikkaaksi, viihdyttävästi ja sujuvasti kirjoitetuksi. Kokonaiskuva Leinosta jää avoimeksi, mutta Hytönen sanoo että näin on hyvä, sillä kuten Rajala toteaa: "Kuilua repaleisen yksityiselämän ja loistavan hengenelämän välillä Leino ei koskaan saanut eikä yrittänytkään kuroa kiinni."[4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pekka Jäntti: Kirja-arvio: Eino Leino -elämäkerta - Ensin upeaa, sitten apeaa Keskisuomalainen. 20.4.2017. Viitattu 27.4.2017.
- ↑ Harri Hautala: Arvoitus ratkesi: Panu Rajala paljastaa uudessa kirjassaan runoilija Eino Leinon karun kuolinsyyn Aamulehti. 19.4.2017. Arkistoitu 28.4.2017. Viitattu 27.4.2017.
- ↑ Matti Mäkelä: Sunnuntailapsi kuoli syfilikseen. Helsingin Sanomat, 20.4.2017, s. B 3. Artikkeli verkossa: Ylivertainen työkiihko nosti Eino Leinon kulttuurielämän huipulle. Viitattu 27.4.2017.
- ↑ Outi Hytönen: Runokuninkaan arvoitusta ratkaisemassa. Kanava, {{{Vuosi}}}, nro 4/2017, s. 76–77. Otavamedia.
- ↑ Rajala, s. 206