Virtain vanhainkodin palo

Virtain vanhainkodin palo Virtain Jäähdyspohjassa 23. tammikuuta 1979 on Suomen toiseksi eniten ihmishenkiä vaatinut tulipalo. Lapinlahden kunnalliskodin mielisairasosaston tulipalossa 22. huhtikuuta 1966 kuoli 31 potilasta. Virroilla sai surmansa 27 vanhusta.

Puolitoistakerroksinen hirsirakenteinen vanhainkoti oli rakennettu vuonna 1911, ja sen pohjaratkaisu oli E-kirjaimen muotoinen. Rakennuksen arvellaan olleen virtolaissyntyisen arkkitehdin Onni Tarjanteen suunnittelema. Vanhainkoti sijaitsi aivan Virtain ja Ruoveden välisen maantien (myöhemmin kantatie 66, nykyisin yksityinen Lakarintie) varressa hieman alle 10 kilometriä Virtain keskustasta. Laitoksessa oli vuoden 1979 alussa hoidettavana kaikkiaan 69 vanhusta, joiden keski-ikä oli 80 vuotta. Hoitohenkilöstöä oli 16 ja muuta henkilökuntaa kahdeksan.

Vaikka rakennus oli peruskorjattu 1950-luvun alussa ja uudelleen vuonna 1978, sen paloturvallisuus oli edelleen heikko. Vanhainkodissa oli suoritettu lain mukainen palotarkastus kahdesti vuodessa, viimeksi lokakuussa 1978. Rakennuksessa olleet palovaroittimet oli testattu edellisenä päivänä ja todettu toimiviksi. Ilmeisesti ne olivat kuitenkin hälyttäneet tavallista myöhemmin, sillä niiden toiminta perustui lämpötilan nousuun eikä savuun. Myöhemmin tehdyssä polttokokeessa selvisi, että 70 asteessa laukeavat lämpötilatunnistimet johtivat hälytykseen vasta, kun huoneen yleissyttyminen oli jo tapahtunut ja lämpötila katossa oli 800–900 astetta. Ratkaiseviksi tekijöiksi suurpalon syntymiseen tutkijalautakunta totesi rakennuksen sisäjärjestelyt sekä useat paloa levittävät sisustusmateriaalit.

Virtain palokunta sai hälytyksen vanhainkotiin tiistaina aamuyöllä kello 4.44. Palokunnan saapuessa paikalle rakennuksen katto oli jo osittain romahtanut. Palon laajuuden selvittyä hälytettiin apua useista naapurikunnista. Palo oli saanut alkunsa rakennuksen keskiosasta, todennäköisesti erään asukkaana olleen vanhan miehen tupakoinnista tai tulitikusta, joka oli sytyttänyt ikkunan vieressä olleen sängyn palamaan. Tuli tarttui akryylimuoviseen verhoon, joka suli kiinni ikkunaan ja sytytti myös huoneen seinän ja lattian.

Palon jälkeen yhdestä pystyyn jääneestä yleisosaston potilashuoneesta rekonstruoitiin täydellinen kopio huoneesta, jossa vanhan miehen epäiltiin pitäneen tuhoisan tupakkatauon. Kopiosängylle pudotettiin tulitikku, eikä huoneeseen ollut enää asiaa kuuden minuutin jälkeen. Ikkunan lämpölasi räjähti rikki, ja tuli pääsi räystään kautta ullakolle. Palavan potilashuoneen ovi oli auki käytävään, samoin kaikki käytävien palo-ovet oli jätetty auki. Savu täytti palon havaitsemisesta kymmenessä minuutissa koko rakennuksen käytävätilat estäen pelastusyritykset sisäkautta.

Paloturvallisuuden parantamiseksi sisäseinien ja -kattojen pintaverhoilut oli uusittu vuonna 1977 paloa hidastavilla materiaaleilla. Niiden alle oli kuitenkin jätetty mm. haltex-levyjä, ja sekä seinälevytyksen ja hirsiseinän välissä että alaslasketun sisäkaton välissä oli isot ilmavälit, joita pitkin palo eteni koko rakennukseen. Rakennus tuhoutui perustuksiaan myöten yleisosaston päätyä lukuun ottamatta, samoin tuhoutui kaikki rakennuksessa ollut irtaimisto, muun muassa potilaskortit, lääkkeet ja lääkemääräykset.

Rakennuksessa oli palon syttyessä 43 vanhusta ja kaksi yöhoitajaa. Yöhoitajat ja talonmies saivat avustettua rakennuksesta ulos ainoastaan 13 vanhusta. Palokunnan savusukeltajat saivat sairasosastolta ikkunoiden kautta pelastettua vielä kolme potilasta. Kun savusukeltajat siirtyivät pelastamaan yleisosaston potilaita, nämä olivat jo menehtyneet savumyrkytykseen. Vanhin menehtyneistä oli 94-vuotias. Pelastustöitä johtanut Virtain palopäällikkö sai savumyrkytyksen ja yksi palomies lieviä palovammoja.

Palon jälkiraivauksessa avustivat vapaaehtoiset varusmiehet Keuruun varuskunnasta. Viimeinen palon uhri löydettiin raunioista vasta kolme päivää myöhemmin perjantaina. Pelastuneet vanhukset majoitettiin tilapäisesti aluksi Virtain seurakuntakeskukseen ja myöhemmin vanhainkodin kiviseen palolta säästyneeseen piharakennukseen, kun se oli saatu kuntoon.

Palon uhrit siunattiin yhtä aikaa neljässä eri paikassa ympäri Virtain kaupunkia lauantaina 17. helmikuuta. Virtain kirkossa pidetty tilaisuus, jossa puhuivat Lapuan piispa Yrjö Sariola ja pääministeri Kalevi Sorsa, televisioitiin.

Palaneen vanhainkodin paikalla on vuonna 1989 paljastettu muistomerkki. Uusi ajanmukainen vanhainkoti, jonka rakentamista oli alettu suunnitella jo ennen paloa, valmistui Virtain keskustaan terveyskeskuksen yhteyteen helmikuussa 1981.

Sisäministeriö nimesi välittömästi onnettomuuden jälkeen tutkijalautakunnan, jonka raportti johti vanhusten asuntoja koskeneiden paloturvallisuusmääräysten huomattavaan tiukentamiseen. Tutkijalautakunta teki useita laitosten paloturvallisuuden parantamiseen tähtääviä suosituksia. Näitä olivat mm. entistä tarkempi irtaimiston, tekstiilien ja pintamateriaalien valinta niiden paloherkkyyden mukaan, tupakoinnin salliminen ainoastaan siihen varatussa tilassa henkilökunnan valvomana ja itse sulkeutuvat palo-ovet.

Lähteet muokkaa

Suru Virroilla, Uusi Suomi 24.1. 1979, etusivu.
Syrjä, Karoliina: Virtain kyyneleet, Aamulehden Asiat-liite 18.1. 2009, s. 12–13.
Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, Otava 1979, Helsinki, s. 40.
Tutkintalautakunnan loppuraportti

Virtain vanhainkodin palo

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa