Vilukko

putkilokasvilaji

Vilukko eli suovilukko (Parnassia palustris) on pieni valkeakukkainen, ruohovartinen kasvi. Vilukko on levinnyt laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on kelasmaisten (Celastrales) lahkon ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava laji.

Vilukko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Celastrales
Heimo: Kelaskasvit Celastraceae
Alaheimo: Parnassioideae
Suku: Vilukot Parnassia
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi

Parnassia palustris
L.

Katso myös

  Vilukko Wikispeciesissä
  Vilukko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Vilukon kukka

Vilukko kasvattaa 5–25 cm pitkän, kaljun varren. Lehdet ovat herttatyvisiä, puikeita ja ehytlaitaisia. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Varressa on tavallisesti yksi sepivä- tai tylppätyvinen lehti. Varren kärjessä on yksi kaksineuvoinen, valkoinen, kiiltäväsuoninen ja viisiterälehtinen kukka, jonka halkaisija on 2–3 cm. Vilukko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2] Siemenet ovat pieniä ja kevyitä, ja ne leviävät helposti tuulen ja veden mukana.[3]

Vilukon kukassa on viiden heteen lisäksi viisi moniliuskaista, nuppipäistä joutohedettä. Niiden sisältämän meden ja hunajanhohtoisten valemesiäisten avulla kasvi houkuttelee luokseen pölyttäjiä.[3]

Levinneisyys muokkaa

Vilukkoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Esiintymisalue ulottuu Espanjasta läpi koko Euroopan, Keski-Aasian ja Siperian aina Japaniin saakka, ja edelleen Pohjois-Amerikan pohjoisosiin. Toisinaan vilukko jaetaan kahteen alalajiin, joista subsp. palustris kasvaa pääosin etelämpänä ja subsp. neogaea pohjoisessa.[4]

Suomessa vilukkoa tavataan koko maassa. Yleinen se on Kainuussa, Lapissa sekä koko Pohjanlahden rannikolla Ahvenanmaalle asti. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa se on monin paikoin harvinainen.[5] Laji on harvinaistunut soiden ojitusten ja perinteisten rantalaidunten umpeenkasvun vuoksi.[3]

Elinympäristö muokkaa

Vilukko viihtyy valoisilla paikoilla kosteassa ja ravinteisessa maassa. Suomessa sitä tavataan muun muassa suo-, merenranta- ja järvenrantaniityillä, letoilla, lettokorvissa, suonreunamilla, lähteiköiden tuntumassa ja puronvarsilla.[2]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet muokkaa

  1. Lansdown, R.V: Parnassia palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.9.2016. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 236.
  3. a b c Uusitalo 2007, s. 151.
  4. Den virtuella floran: Slåtterblomma (Parnassia palustris) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2010. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: kartat (Hakuavain: vilukko) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 21.6.2010.

Aiheesta muualla muokkaa