Ville Ropponen

Ville Ropponen (s. 1977) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja, kriitikko ja kääntäjä. Hänen tuotantoonsa kuuluu esseeteoksia, tietokirjoja, artikkeleita, reportaaseja ja kirjallisuuskritiikkiä. Ropponen oli vuonna 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana. Hän on julkaissut myös yhden runokokoelman sekä novelleja Parnassossa, Nuori Voima -lehdessä ja kirjallisuusantologioissa. [1]

Ville Ropponen
Henkilötiedot
Syntynyt1977
Espoo
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, toimittaja,kriitikko,kääntäjä
Kirjailija
Tyylilajit esseistiikka, matkakirjallisuus, tietokirjallisuus, runous, satiiri
Esikoisteos Uralilainen ikkuna (2012)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ropposen kaunokirjallinen esikoinen, esseeteos Uralilainen ikkuna, ilmestyi vuonna 2012. Teos oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas samana vuonna.[2] Uralilainen ikkuna on käännetty tšekiksi. [3] Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen kirjoittama Luiden tie: Gulagin jäljillä oli Tieto-Finlandia-palkinto-ehdokas 2019.[4] Teos sai matkalehti Mondon Vuoden matkakirja 2019 -kilpailussa kunniamaininnan[5]. Luiden tie on käännetty venäjäksi, sen julkaisi Venäjän suurin kustantamo Eksmo nimellä Doroga na kostjah (2021)[6]

Ropponen on valmistunut filosofian maisteriksi ja opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa ja Jyväskylän yliopistossa. Vapaana toimittajana Ropponen on avustanut noin 50 suomalaista lehteä (muun muassa Helsingin Sanomia, Kalevaa, Kansan Uutisia, Voimaa, Vihreää Lankaa ja Aamulehteä) sekä tehnyt journalistisia matkoja Venäjälle, Ukrainaan, Kazakstaniin, Baltian maihin, Georgiaan, Armeniaan, Yhdysvaltoihin, Irakin Kurdistaniin ja Bangladeshiin.[7] Artikkeleissaan Ropponen on keskittynyt erityisesti kulttuurisiin kysymyksiin, etnisiin vähemmistöihin, ekologiaan ja Euraasian kehitysnäkymiin.

Ropponen on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä ja esseitä Parnassoon, Nuoreen Voimaan ja Kiiltomato.net-verkkolehteen sekä useisiin sanomalehtiin.[8] Hän on kääntänyt runoja ja proosaa kulttuurilehtiin. Hän oli runousjärjestö Nihil Interitin sihteerinä vuosina 2002–2003. Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007–2010. Hän on ollut tuottamassa poikkitaiteellista Kiila-klubia vuosina 2007–2016. Kansainvälistä runokiertue ja -antologiahanketta Bjarmia & Beowulf hän oli tuottamassa 2013–2014. Ropponen kirjoittaa entisen Neuvostoliiton maihin sekä kirjallisuuteen keskittynyttä nettiblogia Kabaree Kulkukoira.[7]

TeoksetMuokkaa

EsseeteoksetMuokkaa

RunokokoelmatMuokkaa

TietokirjatMuokkaa

Toimitetut teoksetMuokkaa

  • Ropponen, Ville (toim.): Bjarmia-antologia. Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-145-4.
  • Ropponen, Ville & Berglund, Krista & Ikonen, Susan & Laitila, Teuvo (toimittaneet): Löytöretkiä Georgiaan. University Press of Eastern Finland, 2014. ISBN 978-952-5934-08-3.
  • Ropponen, Ville (toim.): Volga-antologia. Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-75-2.

Tekstejä teoksissaMuokkaa

MuitaMuokkaa

  • Ropponen, Ville (toim.): Hyöky ( 2017) ja Verso (2018), Voima-lehden välissä ilmestyneet, yhdessä Kalle Niinikankaan kanssa toimitetut Kiilan lehtiset jatkoivat vuonna 1937 alkanutta Kiilan albumien perinnettä.lähde?
  • Ropponen, Ville (toim.): Kirjallisuus terottajan työpöydällä, Kiila ry:n verkkosivuilla vuonna 2007 ilmestynyt nuorten kirjailijoiden yhteiskunnallinen kirjoitussarja.

SuomennoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Enostone: Ropponen Ville Enostone. 1.10.2017. Viitattu 7.4.2019.
  2. Petäjä, Jukka: Kymmenen kirjaa tavoittelee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa HS.fi. 24.10.2012. Viitattu 20.8.2016.
  3. Ville Ropponen: Uralské okno: Esej o menšinách Ruska Pavel Melvart. 1.5.2018. Viitattu 8.4.2019.
  4. Tässä ovat kaikki teitokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Aamulehti 6.11.2019
  5. Mondo valitsi Vuoden matkakirjan 2019 Apu.fi/mondo
  6. Eksmo: Ropponen Ville Eksmo. 1.6.2021. Viitattu 4.10.2021.
  7. a b Ville Ropponen ja Natalia Deviatkina: Krimin niemimaa Savukeidas. Viitattu 19.2.2019.
  8. Enostone: Ropponen Ville Enostone. 1.10.2017. Viitattu 7.4.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa