Villakarvajalka
Villakarvajalka (Calliteara pudibunda) on keskikokoinen, karvainen alkukesän yöperhonen. Monien muiden villakkaiden tapaan senkin tapaa tavallisimmin toukkana.
| Villakarvajalka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Villakkaat Lymantriidae |
| Suku: | Calliteara |
| Laji: | pudibunda |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calliteara pudibunda |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Aikuisen perhosen sukupuolet ovat selvästi erinäköisiä, ja naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Koiras on harmaa, ja siiven keskiosa on selvästi tummempi. Naaras on paljon vaaleampi, sen etusiipien poikkiviirut erottuvat selvemmin, eikä sen siiven keskiosa ole yhtä tumma kuin koiraalla. Etusiiven keskisarakkeessa on molemmilla sukupuolilla D-kirjaimen muotoinen täplä. Takasiivet ovet molemmilla sukupuolilla vaaleanharmaat, ja niissä on paitsi selvä diskaalitäplä, myös selkeä, tumma kaarijuova. Siipiväli koiraalla on 35–47 mm ja naaraalla 46–62 mm. Lepäävä perhonen pitää etummaista, hyvin karvaista raajapariaan ojennettuna eteenpäin ja siipiään kolmiomaisesti vartalon sivuilla.[1][2]
Täysikasvuisena 30–37 mm pitkiä toukkia tapaa huomattavasti aikuista perhosta yleisemmin. Nuori toukka on kirkkaan keltainen, keltaisten karvatupsujen peittämä ja selkäpuolella on neljä vaaleampaa karvatupsua. Myöhemmin selkäpuoli ja kylkien karvoitus muuttuu ensin ruskeammaksi ja lopulta lähes mustaksi. Toukan peräpäässä on oranssinpunaisten karvojen muodostama piikkimäinen tupsu.[3]
-
♂ -
♀
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Villakarvajalan levinneisyys jatkuu Länsi-Euroopasta Keski-Aasian poikki Itä-Aasiaan[4][5] Suomessa lajin yleisyys on vaihdellut suuresti. Nykyisin se on melko harvinainen ja sen levinneisyys painottuu itäiseen Etelä-Suomeen. Aikuiset perhoset lentävät touko-kesäkuussa.[6] Lajilta tunnetaan hyvin harvinainen toinen sukupolvi syys-lokakuussa.[5]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Villakarvajalkaa voi tavata havumetsistä, lehtimetsistä ja puutarhoista. Lajina se on paikallinen ja toukkien elinympäristön ulkopuolelta sitä tapaa hyvin harvoin. Koiraat lentävät innokkaasti valojen luokse, mutta naaraita on valolle lentäneistä perhosista korkeintaan 5 %.[5]
Naaras munii noin 500 munaa 50–300 muna ryhminä. Toukat ovat yöaktiivisia ja elävät yleensä korkealla puissa, mutta pudonneita toukkia voi tavata maastakin. Uhattuna toukka kääriytyy rullalle. Toukat ovat täysikasvuisia syys-lokakuussa, ja ne koteloituvat maahan rakentamansa kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[5]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää pääasiassa koivuilla (Betula), mutta myös monilla muilla kasvilajeilla.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Kimmo Silvonen: toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Markku Savela (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 440–442
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Perhoset: Villakarvajalka
- Suomen perhostutkijain seura: villakarvajalka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)