Viirupöllö
Viirupöllö (Strix uralensis) on suurikokoinen varsinaisiin pöllöihin kuuluva petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä[3].
| Viirupöllö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: | Pöllöt Strigidae |
| Suku: | Viirupöllöt Strix |
| Laji: | uralensis |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaViirupöllön yleisväritys on harmaanruskea, ja sillä on pyrstö- ja siipisulissa pitkiä tummia raitoja. Vaaleahkolla vatsapuolella on mustia pitkittäisjuovia. Nokka on keltainen, silmät mustat, ja pöllölle tyypillisessä leveässä naamassa on vaaleita kiehkuroita. Viirupöllöllä on pitkä pyrstö ja leveät siivet.[3] Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Sen pituus on 58–62 cm, ja koiras painaa 570–800 g, naaras 630–1 300 g.
Vanhin suomalainen ja samalla eurooppalainen rengastettu viirupöllö on ollut 23 vuotta 10 kuukautta 13 päivää vanha.[4][5]
Ääntely
muokkaaViirupöllökoiraan soidinääni kumea, koiramainen ”VUhu... Vuh-vuh-vuVU-hu”. Naaraan ääni on karkea rääkäisy.[3] Pesällä viirupöllö varoittaa uhkaavasti haukkumalla. Maastopoikaset kerjäävät ruokaa käheällä pihinällä.
Levinneisyys
muokkaaViirupöllö on levinnyt laajalti pohjoiseen Euraasiaan Tyyneltämereltä Skandinaviaan. Se on tyypillinen taigan pesimälintu. Suomessa sitä tavataan pääosin maan etelä- ja keskiosissa lukuun ottamatta Ahvenanmaata[3]. Pesimäkantamme on ollut 3 000 – 4 000 paria, mutta keväällä 2011 on ollut todettavissa kannan heikkeneminen[6]. Virossa pesii noin 2 000, Ruotsissa noin 3 000 ja Norjassa 10–50 paria. Muualla läntisessä Euroopassa viirupöllö ei pesi. Erillinen populaatio asustaa Kaakkois-Euroopassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 110 000 – 280 000 yksilöä.
Elinympäristö
muokkaaViirupöllö on paikkalintu ja se pesii koloissa. Tyypillisesti se elää kuusi- ja sekametsissä. Sopivien kolopuiden määrä on tehometsätalouden aikana vaikuttanut kannan suuruuteen. Kantaa on yritetty vahvistaa paikoin keinotekoisilla linnunpöntöillä ja tulokset ovatkin olleet niin hyviä, että nykyään suurin osa viirupöllöistämme pesineekin pöntöissä.
Lisääntyminen
muokkaa
Pesä on tavallisesti pöntössä, luonnonkolossa tai vanhassa petolinnun pesässä. Hyvinä jyrsijävuosina muninta voi alkaa jo helmikuussa, tavallisesti maalis–huhtikuun vaihteessa. Katovuosina laji voi jättää pesinnän väliin. Munamäärä vaihtelee yhdestä kahdeksaan munaan, huippuvuosina keskimäärin 4 ja katovuosina 2. Naaras hautoo 32–34 päivää. Koiras ruokkii naarasta koko haudonta-ajan. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, ja lähtevät pesästä vielä lentokyvyttöminä noin kuukauden ikäisinä. Ne oppivat lentämään viisiviikkoisina. Emot huolehtivat poikueesta vielä 2–3 kuukautta. Emot puolustavat poikasiaan hyvin aggressiivisesti ja voivat aiheuttaa kynsillään pahoja vammoja ihmiselle.[3]
Viirupöllöjen pariside on elinikäinen ja avioeroja tapahtuu hyvin harvoin. Moniavioisuutta esiintyy, mutta vain äärimmäisen harvoin. Jo yksivuotiaat saattavat pesiä, mutta pääosin pesintä aloitetaan kolmen tai neljän vuoden iässä.
Ravinto
muokkaaViirupöllön ravintoa ovat myyrät (75–80 %), linnut (10–15 %) ja sammakot (5–10 %).
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Strix uralensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Viirupöllö – Strix uralensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Varo viiraria!. Helsingin Sanomat, 17.4.2012, s. D2.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Yle.fi, viitattu 6.6.2011[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
muokkaa- Koskela, P. 1968: Viirupöllö ja mehiläishaukka peräkkäispesijöinä Haapavedellä. – Lintumies 4. s. 102. SLY.
- Pietiäinen, Hannu & Kolunen, Heikki 1986: Viirupöllön iän määrittäminen. – Lintumies 2.1986 s. 85–87. LYL.
- Sarkanen, Mauri 1990: Mopsi Viirupöllön (Strix uralensis) hyökkäilyn kohteena. – Lintumies 5.1990 s. 245. LYL.
- Saurola, Pertti 1980: Yltiön mamma in memoriam eli viirupöllönaaraaseen D-21037 ja sen jälkeläisiin liittyviä muistikuvia. – Lintumies 3.1980 s. 121–128. LYL.
- Saurola, Pertti (toim.) 1995: Suomen pöllöt. – Kirjayhtymä Oy. Porvoo. ISBN 951-26-4052-X
- Vilhunen, Lasse 1977: Viirupöllö Strix uralensis kanahaukan Accipiter gentilis saaliina. – Lintumies 1.1977 s. 23. LYL.
Aiheesta muualla
muokkaa- Viirupöllö Lintukuva-verkkopalvelussa