Viiksiväijy

lintulaji

Viiksiväijy (Myiodynastes chrysocephalus) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.

Viiksiväijy
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tyrannit Tyrannidae
Suku: Väijyt Myiodynastes
Laji: chrysocephalus
Kaksiosainen nimi

Myiodynastes chrysocephalus
(Tschudi, 1844)

Alalajit[2]
  • M. c. chrysocephalus
  • M. c. cinerascens
  • M. c. minor
Katso myös

  Viiksiväijy Wikispeciesissä
  Viiksiväijy Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kooltaan viiksiväijy on 20–22 cm. Laji on selästään oliivinvihreä ja siivet ovat harmahtavat. Eteläisillä alalajeilla M. c. chrysocephalus ja M. c. minor on siivissä selkeä punaruskea reunus, joka on nimilajilla kapeampi. Päästään laji on tumman harmaa lukuun ottamatta valkoisia silmäkulma- ja viiksijuovia. Rinnastaan ja vatsastaan viiksiväijy on keltainen ja rinnassa on oliivinvärisiä juovia. Ulkonäöltään viiksiväijy muistuttaa naamioväijyä, mutta eroaa viiksijuoviensa ja rinnan raidoituksen perusteella.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Viiksiväijyä tavataan Panaman itäosista ja Etelä-Amerikassa Andeilta Venezuelasta Argentiinan pohjoiskärkeen. Linnun elinympäristöä ovat kosteat vuoristometsät ja metsien pensaikkoiset reunamaat. Viiksiväijyn elinympäristöt sijaitsevat yleensä 1 000–2 500 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4]

Viiksiväijyt liikkuvat yleensä yksin tai pareittain ja liittyy joskus sekaparviin. Ravintonaan lintu käyttää hyönteisiä ja hedelmiä. Lajin pesimäkausi kestää tammikuusta kesäkuulle. Viiksiväijyn sammalpesä sijaitsee puun tai kallion kolossa ja se voi pesiä myös tienvarsien kallioleikkauksissa. Naaras munii kaksi kermanvalkeaa punaruskeapilkullista munaa.[3][4]

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Myiodynastes chrysocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  2. Myiodynastes chrysocephalus ITIS. Viitattu 21.12.2010.
  3. a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 664. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2010). (englanniksi)
  4. a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 516. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2010). (englanniksi)
  5. Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 312. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2010). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.