Viherraitakaija
Viherraitakaija (Psittacella madaraszi) on pienikokoinen Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji. Laji on nimetty unkarilaisen lintutieteilijän Gyula Madarászin kunniaksi.
| Viherraitakaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Raitakaijat Psittacella |
| Laji: | madaraszi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacella madaraszi |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaViherraitakaija on noin 14 cm pitkä ja painaa 34–44 g. Lajista tunnetaan neljä alalajia ja muotojen välillä on värieroja. Höyhenpuvultaan se muistuttaa suuresti ruskoraitakaijaa mutta viherraitakaijalta puuttuu kaulan keltainen rengas ja sen pää on vaaleamman ruskea. Nokka on siniharmaa ja valkokärkinen, iiris punaruskea ja jalat siniharmaat.Nuoret linnut muistuttavat naarasta.
Viherraitakaijaa ei yleensä pidetä lemmikkinä. Se liikkuu yleensä pareittain, ja on hiljainen ja huomaamaton.
Esiintyminen
muokkaaViherraitakaija elää Papua-Uusi-Guinean itäosien vuoristoalueilla. Sen populaatio on kooltaan yli 50 000 yksilöä ja elinympäristön ala 50 000–100 000 neliökilometriä.
Elinympäristö
muokkaaLaji elää vuoristojen sademetsissä 1 100–2 500 m:n korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen
muokkaaLajin pesintä tunnetaan puutteellisesti. Luonnossa pesä lienee puun kolossa.
Ravinto
muokkaaViherraitakaija syö hedelmiä, siemeniä, marjoja ja kasvien osia.
Lähteet
muokkaa- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Psittacella madaraszi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)