Videopelien säilöminen

Videopelien säilöminen on sekä itse videopelien ja muun niihin liittyvien materiaalien historiallista säilömistä.

Videopelit ovat tietyn ajanhetken populaarikulttuuria ja ovat usein suunniteltu viemään aikansa laitealustat äärirajoilleen, joka tekee niistä hyvän demonstraation tietokoneesta tai pelikonsolista.[1]

Itse pelin ohjelmiston ja laitteiston lisäksi säilötään myös muuta materiaalia.[2] Nykyisin vanhojen pelien pelaamiselle on haasteita kuten fyysisen median rappeutuminen, pelin poistaminen tekijänoikeudellisista syistä tai muista syistä, ja modernit televisiot eivät ole yhteensopivia vanhojen pelikonsolien kanssa.[3] Verkkopelit voivat olla mahdottomia pelata ilman niiden palvelinohjelmistoa.[3] Pelien säilömiseen liittyy niiden pitäminen pelattavana, jossa apuna käytetään emulointia tai siirtämistä toiselle alustalle.[3]

Videopelien tärkeä ominaisuus on interaktiivisuus, jonka johdosta peliä ei voi täysin tutkia pelkän videokuvan perusteella.[4]

NEC PC-88 -tietokonetta on sanottu tunnusomaiseksi japanilaisista henkilökohtaisista tietokoneista ja sille julkaistuista peleistä noin 60–70 prosenttia on tallessa; suurella vaikeudella ehkä 80 prosenttia olisi säilöttävissä, joka olisi enemmän kuin elokuvista.[5] Ennen vuotta 1930 tehdyistä elokuvista noin 90 prosenttia on lopullisesti kateissa.[6]

National Videogame Museumin perustaja John Hardie on kertonut aloittaneensa säilömisen 1980-luvulla keräämällä tietoa peleistä ystäviensä kanssa.[6] Toisinaan tämä on tarkoittanut soittamista peliyhtiön väelle yksi kerrallaan, mutta he ovat myös käyneet läpi joidenkin yhtiöiden roskia.[6] Roskien joukosta on löytynyt lehdistöpaketteja, myyntiesitteitä, sisäisiä muistioita ja suunnitteludokumentteja.[6] Virallinen tuki yhtiöiltä on harvinaista.[6] Pelien lähdekoodit ovat usein suojattuja pelikloonien teon pelossa, mutta studiot eivät ole säilöneet niitä koska toista käyttöä pelin julkaisun jälkeen ei ole ollut.[6] Lähdekoodien säilömistä on verrattu filminegatiivien säilömiseen.[6]

Kongressin kirjastolla ei ole muodollista sopimusta pelien säilömiseen, mutta sillä on arkistossa 7 000 peliä, jotka on toimitettu tekijänoikeuden rekisteröimisen yhteydessä.[6]

Säilömistä suorittavia tahojaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Video Game Heritage and Preservation computinghistory.org.uk. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi) 
  2. ICHEG’s Approach to Collecting and Preserving Video Games museumofplay.org. Viitattu 16.6.2017.
  3. a b c Ben Stegner: What Is Video Game Preservation and Why Is It Important? makeuseof.com. 8.4.2021. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  4. Josh Bycer: Why Video Game Preservation Needs to Become the Standard superjumpmagazine.com. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  5. a b Chris Kohler: Saving Japan's Games kotaku.com. 28.12.2017. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h Patrick Shanley: The Video Game Industry Is Over 50: Who’s Keeping Track of Its History? hollywoodreporter.com. 23.12.2019. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.