Viattomuuden museo (turk. Masumiyet Müzesi) on turkkilaisen kirjailija Orhan Pamukin romaani. Teos julkaistiin vuonna 2008. Romaani sijoittuu Istanbuliin ja se kertoo Füsunin ja Kemalin rakkaustarinan, mutta käsittelee myös muita teemoja, kuten länsimaisen kulttuurin vaikutusta, turkkilaista yhteiskuntaa ja naisen asemaa 1970-luvun Turkissa. Erityisesti romaanissa on myös läsnä keräilyn ja museoiden tematiikka.

Teos ilmestyi suomeksi Tammen Keltaisessa Kirjastossa vuonna 2010 ja sen on suomentanut Tuula Kojo.

Pamuk on perustanut myös samannimisen, kirjaansa pohjautuvan museon Istanbuliin.

Juoni muokkaa

30-vuotias varakkaan perheen kasvatti ja perheyrityksen perijä Kemal on kihloissa samanlaisesta yläluokkaisesta taustasta tulevan kauniin Sibelin kanssa. Kemalin lupaava tulevaisuus kokee kuitenkin uhkaavan käänteen, kun hän tapaa laukkuliikkeessä myyjättärenä työskentelevän kaukaisen sukulaistyttönsä Füsunin, ja rakastuu tähän palavasti. Kohtaamisesta seuraa intensiivinen suhde salaisine tapaamisineen. Kemal koittaa epätoivoisesti löytää ratkaisua kahden naisen välillä, ja toivoo, että voisi pitää sekä Sibelin että Füsunin – toisen vaimona, toisen rakastajana. Kemal yrittää myös kieltää itseltään kasvavaa rakkauttaan Füsuniin, vaikka totuus on, että hän on muuttumassa vähitellen pakkomielteiseksi tytön suhteen: Kemal alkaa kerätä erilaisia esineitä, jotka muistuttavat häntä Füsunista ja heidän yhteisistä hetkistään, kuten Füsunin tupakantumppeja, koruja, hiusasusteita ja muita tälle kuuluvia esineitä.

Sibelin ja Kemalin kihlajaisjuhlia seuraavana päivänä Füsun kuitenkin katoaa. Tytön pitkään kestävä poissaolo saa Kemalin täysin pois tolaltaan, ja hän joutuu viimein myöntämään itselleen omien tunteittensa syvyyden. Lopulta myös Sibel saa tietää kihlattunsa salasuhteesta, ja liiton pelastusyrityksistä huolimatta kihlaus lopulta puretaan. Kemal etääntyy vähitellen myös muista sosiaalisista piireistä, pystymättä ajattelemaan muuta kuin kadonnutta rakastettuaan. Füsunin poissaolon aikana Kemal hakee lohtua keräämistään esineistä.

Kun Kemal lopulta saa yhteyden Füsuniin, on tämä jo mennyt naimisiin toisen miehen kanssa. Kemal kuitenkin jatkaa vierailuja Füsunin ja tämän perheen luona, ja koittaa erinäisin keinoin viestittää Füsunille rakastavansa tätä yhä. Samalla Kemal kartuttaa kokoelmaansa varastamalla talosta erilaisia esineitä, kuten suolasirottimen. Kahdeksan vuoden itsepintaisten vierailujen jälkeen Füsun päätyy eroamaan miehestään, ja hän ja Kemal päätyvät jälleen yhteen. Kaksikon on määrä mennä naimisiin matkusteltuaan ensin Euroopassa, mutta suhde kohtaa jo matkan alkupäässä traagisen lopun: Füsun kiihdyttää auton suureen nopeuteen ja ohjaa sen kohti puuta. Kemal säilyy hengissä, mutta Füsun menehtyy.

Kemal päättää muuntaa vuosien aikana keräämänsä esinekokoelman ”viattomuuden museoksi”, jonka hän perustaa Füsunin vanhaan kotitaloon.

Teemat muokkaa

Idän ja lännen välinen jännite: Pamukin koko tuotannon läpi toistuu kysymys turkkilaisesta identiteetistä ja maan kulttuurisesta asemasta idän ja lännen välissä sekä kamppailu modernin ja perinteisen elämäntavan välillä. Viattomuuden museossa tämä on nähtävissä erityisesti Kemalin ystäväpiirissä, jonka nuoret aikuiset jäsenet samaistuvat vahvasti moderniin länteen.

Istanbul: yhtä lailla erottamaton osa Pamukin teoksia ovat eläväiset kaupunkikuvaukset Istanbulista. Viattomuuden museossa kaupunki on vahvasti läsnä kaupunginosien ja katujen niminä, ja siinä kuvataan myös esimerkiksi paikallista ruokakulttuuria henkilöhahmojen illanviettojen kautta. Istanbul on paitsi Kemalin ja Füsunin rakkaustarinan myös yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja poliittisten muutosten tärkeä tapahtumapaikka.

Kielletty rakkaus: yksi teoksen pääteema on luonnollisesti rakkaus, joka aiheuttaa pahennusta paitsi Kemalin kihloissa olemisen myös yhteiskuntaluokkaeron vuoksi, sillä Füsun tulee paljon vaatimattomammasta taustasta. Ihmetystä aiheuttaa se, miten Kemal saattoi rakastua ”myyjätyttöön.” Teoksessa kuvataan seikkaperäisesti myös Kemalin hämmentyneitä tunteita ja kyvyttömyyttä toimia tilanteessa, jossa hän rakastuu toiseen ollessaan itse kihloissa.

Naisen asema: Viattomuuden museossa naisen asema linkittyy oleellisesti moderniuden ja perinteisyyden problematiikkaan. Naisen modernius näytetään teoksessa ensisijaisesti seksuaalisena vapaamielisyytenä, joka on kuitenkin ristiriidassa perinteisten naisiin kohdistettujen moraalisten odotusten kanssa, ja joita teoksen naishahmot yhä kokevat.

Turkkilainen yhteiskunta: teos on myös yhteiskuntakuvaus viime vuosisadan loppupuolen Turkista. Siinä mainitaan myös joitakin poliittisia tapahtumia, kuten esimerkiksi vuoden 1980 vallankaappaus.

Viattomuuden museo Istanbulissa muokkaa

Pamuk on perustanut todellisen Viattomuuden museon Istanbuliin. Kyseessä on kirjailijan oma hanke, jota varten hän keräili vanhoja esineitä lähes 15 vuoden ajan. Museo avattiin vuonna 2012. Tiettävästi maailman ensimmäinen romaaniin perustuva museo esittelee ”Kemalin keräämät esineet” samassa järjestyksessä kuin kirjassa. Museo toimii Pamukin mukaan myös 1900-luvun loppupuolen turkkilaisen arkielämän museona.[1] Museon kotisivujen mukaan kirja ja museo ovatkin tarkoitettu erillisiksi kokonaisuuksiksi, vaikka ne täydentävätkin toisiaan. Kävijän ei siis tarvitse lukea romaania nauttiakseen museokäynnistä. Viattomuuden museo sai vuonna 2014 Vuoden eurooppalainen museo -palkinnon.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Viattomuuden museo Istanbuliin Yle Uutiset. Viitattu 22.7.2020.
  2. THE MUSEUM OF INNOCENCE The Museum of Innocence. Arkistoitu 22.7.2020. Viitattu 22.7.2020.