Vhutemas tai Vkhutemas (ven. Вхутемас – Высшие художественно-технические мастерские, ”Valtion ylemmät taiteellis-tekniset työpajat”) oli neuvostoliittolainen taideoppilaitos, joka perustettiin Moskovassa vuonna 1920.[1][2] Sen taustalla oli alun perin Pietarissa vuonna 1918 perustettu Svomas, joka organisoitiin uudelleen vuonna 1920 Inhukin tapaan. Vhutemasissa kiinnostus kohdistui nousemassa olevaan konstruktivismiin, ja sieltä valmistuvat taiteilijat oli tarkoitus sitoa uuteen yhteiskuntajärjestelmään. Vhutemas ja Inhuk olivat toisiaan täydentävässä yhteistyössä, mutta Vhutemas suuntautui selvemmin Bauhaus-tyyppiseen moderniin käyttötaiteeseen.[2]

Vhutemasin arkkitehtuuri 1920–1927 -julkaisun kansikuva. Kannen on suunnitellut El Lisitski.

Vhutemasin opetusohjelma oli samantyyppinen kuin Bauhausissa. Ensimmäisenä opiskeluvuonna opiskelijat kävivät peruskurssin, jonka aineisiin kuuluivat väriteoria, rakentaminen, taidehistoria sekä taide- ja poliittinen kasvatus. Peruskurssin lisäksi opetettiin metallitöitä, puutöitä, tekstiilisuunnittelua ja arkkitehtuuria. Valokuvaus ja elokuva eivät kuuluneet varsinaiseen opinto-ohjelmaan, mutta niitä hyödynnettiin oppilaitoksen projektitöissä.[3]

Vhutemasissa oli kaksi tiedekuntaa: taiteellinen (maalaustaiteen osasto, kuvanveiston osasto, arkkitehtiosasto) ja tuotannollinen (kirjapainoteollisuuden osasto, tekstiilitaiteen osasto, puutyön osasto ja metallityön osasto). Vhutemasista valmistui pääasiassa taiteilijoita ja arkkitehteja. Taiteilijat eivät kuitenkaan olleet perinteisiä taidemaalareita tai kuvanveistäjiä, vaan pikemminkin uudentyyppisiä luovia suunnittelijoita, jotka kykenivät myös suunnittelemaan taloustavaroita, työkaluja ja muita käyttöesineitä.[4]

Koulussa opettivat muun muassa Aleksandr Rodtšenko, Gustav Klutsis ja Ljubov Popova. Vhutemasin arkkitehtiosastolla opetettiin kolmella linjalla, Ivan Žoltovskin johtamalla uusklassismin linjalla, Nikolai Ladovskin johtamalla rationalistisella linjalla sekä Konstantin Melnikovin ja Ilja Golosovin johtamassa ”Uudessa akatemiassa”. Koulun opiskelijat saivat toteuttaa ideoitaan melko vapaasti, mistä esimerkkejä olivat Nikolai Sokolovin konstruktivistinen kylpylä, joka oli tarkoitus rakentaa osittain vuoren uumeniin, tai Georgi Krutikovin suunnittelema ”Lentävä kaupunki”.[1]

Neuvostoliiton politiikkaa muuttui 1920-luvun lopussa pragmaattisempaan suuntaan, ja Vhutemasilta ryhdyttiin vaatimaan vahvempaa tukea kansalliselle teollisuudelle. Stalinismi merkitsi oppilaitoksen vääjäämätöntä lakkauttamista, ja samalla utopistisimmat muotokokeilut saivat väistyä modernismin ja kansainvälisen tyylin tieltä.[1] Vuonna 1928 Vhutemas uudelleenorganisoitiin ja nimettiin Vhuteiniksi (Ylempi taiteellis-tekninen instituutti). Vuonna 1930 oppilaitos suljettiin lopullisesti.[3]

LähteetMuokkaa

  • Kämäräinen, Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide - Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Agata Pyzik: Vkhutemas: The ‘Soviet Bauhaus’ Architectural Review. Viitattu 11.2.2021. (englanniksi)
  2. a b Kämäräinen et al. 1986, s. 149
  3. a b Ksenia Nouril: VKhUTEMAS - About the School MoMA. Viitattu 11.2.2021. (englanniksi)
  4. Вхутемас www.cultinfo.ru. Viitattu 12.2.2021. (venäjäksi)