Vetoeläin

kotieläin, jota käytetään jonkin asian vetämiseen

Vetoeläin eli vetojuhta on ahkion, kärryjen, reen, vankkurien, auran ym. vetämiseen käytettävä kotieläin.

Muuli auraa vetämässä Espanjassa.

Vetotyöhön ja osittain myös tavaroiden kantamiseen (kantoeläin eli kantojuhta eli kuormajuhta) on käytetty useita eläinlajeja. Pohjoismaissa tavallisia työeläimiä ovat hevonen ja poro, nautoja on käytetty muun muassa Etelä- ja Keski-Euroopassa, aasi ja muuli ovat olleet apuna Välimeren maissa, vesipuhveli Etelä-Aasiassa, dromedaari Pohjois-Afrikassa ja Lounais-Aasiassa, aasiannorsuja hyödynnetään Aasian maissa ja koiraa varsinkin eskimoiden keskuudessa. Jakki ja kaksikyttyräinen kameli ovat käytössä lähinnä kantoeläiminä Aasiassa ja laama vastaavassa käytössä Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla.[1]

Suomessa on aiemmin käytetty hevosta laajalti kaikenlaisiin maataloustöihin. Se soveltui hyvin paikalliseen ilmastoon kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisella säällä. Sitä voi käyttää muita vetoeläimiä paremmin pitkillä matkoilla, kovilla teillä ja mäkisessä maastossa. Hevonen myös oppi härkää nopeammin vaativiin töihin.[2] Kaksi hevosparia teki päivässä saman työn kuin kolme härkäparia, mikä oli merkittävä seikka Suomen lyhyen toukotyöajan ja korjuuajan vuoksi. Hevosen hinta ja ruokintakulut olivat suuremmat kuin härän, mutta ajajan työn hinta oli härkää käytettäessä paljon kalliimpi niiden hitauden vuoksi.[3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Uusi tietosanakirja. Osa 23, palsta 200, hakusana vetoeläin. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.
  2. Otavan iso tietosanakirja. Osa 9, palsta 1374, hakusana vetojuhta. Helsinki: Otava, 1965.
  3. Iso tietosanakirja. Osa 15, palsta 426, hakusana vetojuhta. Helsinki: Otava, 1939.

Aiheesta muuallaMuokkaa