Avaa päävalikko
Vesilasi ja koestushanat ÄSR 5 -muistomerkkiveturissa

Vesilasi eli klingerlasi on lasiputkella varustettu höyrykattilan vedenkorkeusmittari, joka on suoraan yhteydessä kattilan vesi- ja höyrytilaan. Veden ylä- ja alarajojen kohdalla on useimmissa erilliset merkit.

Vesilasi on varustettu käsikäyttöisin sulkuhanoin ja automaattisin venttiilein, jotka lasin särkyessä sulkevat veden tulon laitteeseen. Tällöin lasi voidaan vaihtaa jäähdyttämättä kattilaa. Tavallisesti vesilasin päällä on vielä erillinen metalli- tai lasisuojus estämässä vesi- ja höyryroiskeita. Lisäksi vesilasiin kuuluu erillinen ns. puhallushana ulosmenoputkineen, jonka avulla vesilasi voidaan tyhjentää tarkastusta varten. Tällöin alempi hana suljetaan ja puhallushana avataan, jolloin höyryn paine tyhjentää lasin. Kun puhallushana suljetaan ja alahana avataan, pitäisi vedenkorkeuden palata ennalleen.

Höyryvetureissa vesilaseja on pääsääntöisesti kaksi, kuljettajan ja lämmittäjän puolella kuten injektoritkin, joskin mm. Jokioisten Museorautatien Porterissa, Suomen Rautatiemuseossa olevassa Rro2 – kapearaideveturissa ja Äänekosken muistomerkkiveturissa kuljettajanpuoleinen vesilasi on korvattu päällekkäin asetetuilla ns. koestushanoilla, joista ylempi on veden ylärajan ja alempi alarajan kohdalla.

Ruston-paikallishöyrykoneen koestushanat ja vesilasi metallisuojineen.

Vr4 Mullikuhnuri – veturissa oli tyypin Suomeen tullessa koestushanat, joskin hanat vaihdettiin varsin nopeassa tahdissa vesilaseihin. Syksyllä 2009 ajokuntoon valmistuneessa Vk4 68 eli "Leena" -veturissa koestushanat ovat säilyneet. Muuten koestushanoja käytettiin vain tallikattiloissa eli varikoilla olleissa kiinteissä monikäyttökattiloissa sekä siirrettävissä paikallishöyrykoneissa eli lokomobiileissa. Joissakin näistä saattoivat hanojen ja vesilasin sijoituspaikat olla toisin päin kuin vetureissa.

LähteetMuokkaa

  • Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden huolto