Venice on Matt Saxin ja Eric Rosenin luoma musikaali. Juoni keskittyy dystooppiseen lähitulevaisuuteen, kuvitteelliseen kaupunkiin nimeltä Venice. Ensiesitys oli Kansas Cityn Copaken Stage -teatterissa vuonna 2010 Kansas City Rep ja Center Theatre Group -ryhmien yhteistyönä. Musikaalia esitettiin myös Los Angelesissa vuonna 2010 ja New Yorkin Public Theater -teatterissa 28. toukokuuta – 30. kesäkuuta 2013. Venicen alkuperäiseen näyttelijäkaartiin kuuluvat muun muassa Uzo Aduba, Jennifer Damiano, Jonathan-David, Claybourne Elder, Leslie Odom Jr., Victoria Platt, Angela Polk, Matt Sax ja Haaz Sleiman.[1]

Esityksen on käsikirjoittanut Eric Rosen ja säveltänyt Matt Sax. Kappaleiden sanoitus on tekijäparin yhteistyön tulos.

Kansas Cityn tuotanto sai alueellista ja kansallista huomiota ainutlaatuisesta hip-hop- ja multimediaelementtien käytöstä. [2] Time Magazine kutsui sitä "seuraavaksi suureksi amerikkalaiseksi musikaaliksi", verraten musikaalien tapahtumia syyskuun 11. päivän jälkeiseen Amerikkaan ja presidentti Barack Obaman vaaleihin. [3]

Juoni muokkaa

Venicen kaupunki on ollut sodassa sukupolven ajan. Kaupungissa syntynyt ja sen mukaan nimetty Venice Monroe julistetaan kaupungin uudeksi johtajaksi, joka lupaa tuoda muutosta yhteiskuntaan. Venicen ja hänen lapsuudenystävänsä Willown välille suunnitellaan häitä uuden, rauhallisen aikakauden julistamiseksi. Venicen velipuoli Markos on kaupungin armeijan komentaja, joka juonii pilata häät ja pitää kansan pelon otteessa. [4]

Musikaali muistuttaa monella tapaa Shakespearen Othelloa. Musikaalissa on kaksi miestä, jotka ovat rakastuneet samaan naiseen, sekä päähenkilöitä jotka ovat kenraaleja ja armeijan neuvonantajia. Miehet ovat vallanjanoisia ja omistushaluisia monista asioista kuten rakastajista, alueesta sekä poliittisesta vallasta. Nämä ominaisuudet johtavat lopulta heidän perikatoonsa ja kaiken tuhoon, kuten useissa Shakespearen tragedioissa. Musiikissa on myös suoraviivaisempia viittauksia Othelloon, kuten kappaleessa "Put Out the Light", joka saattaa hyvinkin olla viittaus Shakespearen Othellon viidennen näytöksen toiseen kohtaukseen, jossa Othello ilmoittaa "Put out the light, and then put out the light," vertaamalla soihtuaan Desdemonan elämään. [5]

Ensimmäinen näytös muokkaa

20 vuotta ennen tarinan alkua Venicen osavaltion hallitus tuhoutuu massiivisen terrori-iskun seurauksena, tappaen kymmeniä tuhansia ihmisiä sekä presidentin. Tämä johtaa hallituksen syrjäytymiseen ja kansalliseen kriisitilaan. Vallanjanoinen ja varakas Westbrookien suku kaappaa vallan, ja heidän johtamansa sotilaallinen miehitys jakaa kansakunnan kahtia. Näin he luovat eliiteille oman turvavyöhykkeen nimeltään Safe Zone, jättäen loput kansalaiset loukkuun tuhoutuneen kaupungin raunioihin. Turvayöhykkeellä asuva, edesmenneen presidentin tytär Willow sekä kaupungissa asuva uudismielinen nuorukainen Venice kirjoittavat toisilleen kirjeitä sodan riehuessa osavaltiossa, ja lupaavat tuoda rauhan jakautuneelle kansakunnalle.

Nykyhetkessä tarinan kertoja, The Clown MC, kuvailee elämää sotilaallisen miehityksen alaisuudessa ja esittelee yleisölle nyt varttuneen Venice Monroen, karismaattisen johtajan, jolla on suunnitelma maan demokratian palauttamiseksi.

Samalla kun massiivinen rauhanosoitus uhkaa kasvaa hallitsemattoman suureksi, kaupunki kuohuu Willow Turnerin paluusta Venicen kaupunkiin. Tämä merkitsisi symbolista kansojen yhdistymistä ja rauhan ajan mahdollisuutta.

Willow ja Venice kohtaavat pitkästä aikaa ja ilmoittavat aikomuksestaan mennä naimisiin johtaakseen kansojen yhdistämistä yhdessä. Willowille määrätty elitistisulhanen ja sotilaallisen vallan perillinen Theodore "Theo" Westbrook ei ota uutisia hyvällä. Kansakunta purkautuu ensimmäiseen toivon ja ilon ilmaisuun 20 vuoteen (”Citizens of Venice”).

Venicen vanhempi velipuoli ja armeijan johtava kenraali Markos pohtii kuulemiaan uutisia. Hänen suunnitelmansa Westbrookin suvun syrjäyttämiseksi ja vallan kaappaamiseksi on kaatunut hänen oman veljensä toimesta, joka nyt haluaa vallan itselleen. Theon pyytäessä Markosilta apua Willown takaisinsaamiseksi, ymmärtää Markos vihdoin mahdollisuutensa löytää toinen tie valtaan (“Last Man”).

Venice ja Willow juhlivat yhdessä lähes mahdotonta voittoaan ja jälleennäkemistään (“Waited All These Years”). Juhlaan liittyy mukaan Michael Victor, Willowin lapsuudenystävä ja Venicen luotettavin liittolainen. Markos yllättää kaikki kolme juhlijaa julistaessaan uskollisuutensa heidän ajamalleen tarkoitukselle. Hän vakuuttaa veljellensä Theo Westbrookin haluavan rauhaa ja avaavansa rajat ensimmäistä kertaa, jotta kaikki kansalaiset pääsisivät juhlistamaan Venicen ja Willown avioliittoa. Ansaittuaan Venicen luottamuksen, Markosen suunnitelma käynnistyy.

Myöhemmin sinä iltana Willow ja Venice ovat yksin huoneessaan. Venice alkaa kertoa Willow'lle tarinaa äidistään, joka tapettiin Willown isän rinnalla taistelussa rauhan ja kansallisen yhtenäisyyden puolesta (”Anna”). Parin yhteinen historia vahvistaa heidän rakkauttaan, ja Venice tarjoaa Willowille kaiken, mitä hänellä on äidistään jäljellä: hänen kaulakorunsa.

Sillä välin Markosin vaimo Emilia vaikeroi avioliittonsa kamppailuista, kunnes Markos juonii ja vakuuttaa hänet ystävystymään Willown kanssa tämän tulevana hääpäivänä. (”Sleep City”).

Häitä edeltävän yön lähestyessä Markos pyytää Hailey Daisyn, kuuluisan musiikkitähden ja armeijan sotilaan avukseen viettelemään Michael Victorin, toteuttaakseen suunnitelmansa häiden tuhoamisesta (“Hailey Daisy”). Hääpäivän aamu koittaa, ja kaupunki on täynnä uutta toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Emilia ystävystyy Willow'n kanssa, Venice antaa Michaelille vastuun häiden turvatoimien seuraamisesta, ja Theo suree rakastetun morsiamensa menettämistä toiselle sulholle ("Sunrise").

Samana yönä turvavyöhykkeen ihmiset saapuvat sankoin joukoin kaupunkiin juhlimaan kansojen yhdistymistä ("Liberation (Pull up the People)"). Juhlat muuttuvat kaoottiseksi ilonjuhlaksi Hailey Daiseyn vetäessä Michaelin mukaan ilonpitoon. Michael tajuaa liian myöhään jonkin olevan vinossa, ja hääseremonian alkaessa kauhistuttava räjähdys lopettaa ensimmäisen näytöksen.

Toinen näytös muokkaa

Pelästyneenä ja hämmentyneenä, Michael Victor elää uudelleen räjähdyksen ja sen jälkimainingit. Kauhukseen hän kuitenkin huomaa Annan ja Clown MC: n aaveiden toimesta arkussa makaavan ruumiin olevan hänen omansa ("Never Wish War on a People").

Michaelin hautajaiset alkavat (“Final Hour Hymn”). Willow on murtunut parhaan ystävänsä menetyksestä, ja kyseenalaistaa tekemiään valintoja (”Only If”). Hautajaisissa Markos juonii ja valehtelee Venicelle Willown todellisen kiintymyksen olevankin Theoa kohtaan ja tuo esiin mahdollisuuden, että he olisivat juonineet yhdessä häntä vastaan. Tilanne eskaloituu Theon ja Venicen tappeluun, kunnes Willow räjähtää Venicelle syyttäen häntä huolimattomuudesta, joka salli tämän tragedian ja riisti hänen parhaan ystävänsä hengen. Hautajaisten päätyttyä Venice lähtee raivoissaan, Theon saaden tietää että hän on tahattomasti vastuussa Michaelin kuolemasta. Tämän kuulee säikähtänyt Emilia, joka alkaa ymmärtämään Markosin motiiveja.

Kaupungin ihmiset vaativat kostoa hyökkäyksen seurauksena, ja sisällissodan uhatessa Markos vakuuttaa Venicelle Theo Westbrookin, Willown ja Michaelin olevan vastuussa salajuonesta tätä vastaan (”Poison”). Hänen mustasukkaisuutensa ja petollisuutensa nousevat huippuunsa, kun Willow juoksee huoneeseen. Lyhyen kamppailun jälkeen hän lyö häntä. Toivon lähes kuoltua Emilia lohduttaa Willowta tietäen aviomiehensä salajuonesta, pystymättä kuitenkaan paljastamaan sitä surevalle tytölle. Willow pohtii, oliko hänen kohtalonsa aina kuolla. Näin kaksi naista tajuavat, että vain heidän suhteensa ja rohkeutensa saattavat asettaa asiat oikein (“Willow”).

Kaduilla väkivalta kasvaa. The Clown MC ja Venice ilmaisevat raivonsa ja surunsa tapahtumien kääntyessä pahempaan (“Wings"). Kauhistunut Hailey Daisy poistuu piilopaikastaan etsimään Venicen suojelua, mutta Venice ymmärtää tämän pyynnön väärin. Yrittäessään paeta Hailey Daisy kuolee Venicen ampumaan luotiin. Mellakoiden ja kaaoksen keskellä Markos nähdään toisen kuolleen ruumiin - Theo Westbrookin - yläpuolella.

Anna, The Clown MC ja kaupungin muut aaveet elvyttävät Theon, ja yleisö saa tietää hänen rohkeasta yrityksestään pelastaa Willow ja Venicen kaupunki. Tuntia aikaisemmin Willow nimittäin anelii Theoa pysäyttämään Markos ja luopumaan rakkaudestaan häntä kohtaan. Theo päätyi kohtaamaan Markosin, ja ilmoitti tälle väkivallan loppumisesta. Kuitenkin ennen hänen onnistumistaan aikeissaan, Markos tappaa hänet ja hänet johdetaan liittymään kaupungin aaveisiin (”I Wanna Be Great”).

Kirkossa lähes hulluksi muuttunut Venice kohtaa muiston äidistään ja raivoaa epäonnistuttuaan lunastamaan hänen pyyntönsä kansojen yhdistämisestä (”Put Out the Light”). Willow saapuu pyytäen Veniceä lopettamaan vauhdilla kiihtyvän sodan. Venice kuitenkin syyttää häntä juonittelusta, ja juuri kun Willow on saamassa hänet vakuutettua valheesta Markos astuu sisään, vaatien Willown murhaamista juonittelun vuoksi. Emilia juoksee kirkkoon aikomuksenaan paljastaa Markosin koko juoni. Markos juoksee veitsi kädessä vaimoaan kohti, mutta Willow syöksyy tämän eteen ja haavoittuu vakavasti veitseniskusta. Markos pidätetään, ja surun murtama Venice tajuaa erehdyksensä liian myöhään, Willown kuollessa maahan. Surussaan Venice juoksee veitsen luo päättääkseen oma elämänsä, mutta Emilia pysäyttää hänet ja anelee häntä kunnioittamaan kuolleiden muistoa pysäyttämällä sodan ja jatkamalla elämistä. (“We're Not Children Anymore").

The Clown MC kutsuu kuolleet ja elävät hahmot takaisin lavalle ja kehottaa yleisöä valitsemaan toisen polun maailmassa, jota varjostavat paljon pahemmat väkivallan teot ja tragediat. Hän muistuttaa, että vain uudenlainen suuruus voi johtaa maailman kohti rauhaa.

Hahmot muokkaa

  • Clown MC (Matt Sax) – Eräänlainen kertojahahmo, joka johdattaa yleisön esityksen läpi, ikään kuin kirjoittaisi käsikirjoitusta yleisön silmien edessä. Clown MC kuoli kaupungin tuhonneessa terrori-iskussa ja jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa.
  • Venice Monroe (Haaz Sleiman) – päähenkilö, vastavalittu Venicen kaupungin johtaja. Tavoitteenaan yhdistää jakautunut kansa ja johtaa heidät uuteen, vapaaseen aikaan.
  • Markos Monroe (Leslie Odom Jr) – Venicen vanhempi velipuoli ja sotilaskomentaja, joka etsii valtaa loputtoman sodan keinoin.
  • Anna Monroe (Uzo Aduba) – Venicen ja Markosin äiti, vallankumouksellinen ja vahva nainen. Kuoli ensimmäisessä hyökkäyksessä sukupolvi sitten.
  • Emilia Monroe (Victoria Platt) – Markosin vaimo, jota Markos käyttää pelinappulana juonissaan veljeään vastaan.
  • Willow Turner (Jennifer Damiano) – kuolleen presidentin tytär, joka on viettänyt koko elämänsä turvavyöhykkeellä. Utelias, rohkea ja määrätietoinen. Hän pakenee turvavyöhykkeeltä ja suostuu naimaan Venicen auttaakseen tuomaan rauhan kaupunkiin. Kuolee Markosin veitseniskusta suojellessaan Emiliaa.
  • Michael Victor (Claybourne Elder) – Willow'n lapsuudenystävä, Venicen liittolainen ja kaupungin turvallisuusvastaava. Pakeni turvavyöhykkeeltä kaupungin tuhoutuessa. Menettää henkensä räjähdyksessä.
  • Theodore "Theo" Westbrook (Jonathan-David) – Sotilaallisen vallan perijä, elitisti ja sodasta hyötyvä mies. Willow'lle uskottu aviomies. Hän lankeaa Markosin manipulointiin, joka riistää lopulta häneltä hengen.
  • Hailey Daisy (Angela Polk) – viihdyttäjä, joka käyttää viettelyvoimaansa heikentääkseen kaupungin puolustusta. Kuolee Venicen ampumaan luotiin.
  • Ensemble (Emilee Duprée, Semhar Ghebremichael, Devin L. Roberts, Manuel Stark)

Lähteet muokkaa

  1. http://www.publictheater.org
  2. Alan Scherstuhl: The Rep's Eric Rosen and Matt Sax are mixmasters of their universe The Pitch. 22 April 2010. Arkistoitu 14 marraskuu 2010. Viitattu 28 October 2010.
  3. Richard Zoglin: Venice, by Way of Kansas City: The Year's Best Musical Time Magazine. 14 May 2010. Arkistoitu 18 marraskuu 2010. Viitattu 28 October 2010.
  4. John Coovert: KCRep ends their season with a bang in Venice Lost in Reviews. 19 April 2010. Viitattu 28 October 2010.
  5. Shakespeare, William. Othello, The Norton Shakespeare, 3/e, edited by Stephen Greenblatt, W.W. Norton, 2016 pp.1362