Avaa päävalikko

Vengeance Rising on yhdysvaltalainen, Los Angelesista kotoisin oleva thrash metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1987. Yhtyeen nimi oli alun perin Vengeance, mutta se vaihdettiin, koska Alankomaissa oli samanniminen ryhmä. Yhtye oli 1990-luvun puoleen väliin asti kristillinen kunnes keulahahmo ja laulaja Roger Martinez kääntyi ateistiksi. Monet tuntevat Vengeance Risingin juuri Martinezin kääntymisestä, sillä hän on ollut jatkuvasti julkisuudessa. Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano muuttui vuonna 1990, jolloin jäsenet Martinezia lukuun ottamatta perustivat Die happy -yhtyeen. Allmusicin mukaan yhtyeen historia on "joitain oudoimmista ja viihdyttävimmistä tarinoista metallimusiikin maailmassa".[1]

Vengeance Rising
Vengeancelogo.jpg
Tiedot
Toiminnassa 1987–
Tyylilaji Thrash metal
Death metal
Grindcore
Kotipaikka Flag of the United States.svg Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Roger Martinez, laulu, rytmikitara

Entiset jäsenet

Jamie Mitchell, leadkitara (1992 – 1994)
Joe Monsorb'nik, bassokitara (1992 – 1994)
Jonny Vasquez, rummut (1991 – 1994)
Chris Hyde, rummut (1991)
Derek Sean, leadkitara (1991)
Larry Farkas, kitara (1987 – 1990)
Doug Thieme, kitara (1987 – 1990)
Roger Dale Martin, bassokitara (1987 – 1990)
Glenn Mancaruso, rummut (1987 – 1990)

Levy-yhtiö

Intense Records, 1988 – 1995

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Human Sacrifice ja Once DeadMuokkaa

Etelä-Kalifornian South Bayssa vuonna 1986 Doug Thieme, Roger Dale Martin, Glen Mancaruso, Mike Betts ja naislaulaja Sharon perustivat yhtyeen nimeltä Sacrifice. Yhtyeen oli tarkoitus esiintyä konsertissa Barren Crossin, Malacian ja Neon Crossin kanssa mutta muutti nimensä Vengeanceksi viikkoa ennen esitystä. Speed metal -yhtye Deliverancessa toiminut Glenn Rogers liittyi myöhemmin vuonna 1986 yhtyeeseen.[2]

Sharonin erottua yhtyeestä pastori Bob Beeman, joka toimi kalifornialaisessa kristityille metallisteille suunnatussa seurakunnassa Sanctuaryssa (jonka yhteisöön jäsenet kuuluivat), esitteli Roger Martinezin yhtyeelle vuonna 1987. Martinez oli taustaltaan helluntaiseurakunta Foursquare Churchista, jossa hänet kastettiin.[3] Beeman on väittänyt, että hän itse kokosi Vengeancen henkilökohtaisesti valitsemistaan muusikoista, unelmanaan luoda yhtye, joka olisi niin tuore, että siitä tulisi melkein trendin asettaja.[4] Beeman kertoo myös valinneensa Martinezin yhtyeen laulajaksi, koska tämä "osasi puhua nuorille taitavasti niin, että he kuuntelivat häntä"[4]. Kitaristi Larry Farkas liittyi yhtyeeseen Glenn Rogersin tilalle juuri ennen kuin yhtye äänitti ensilevynsä.

Heti albumin julkaistuaan yhtye kohtasi ongelman toisen samannimisen yhtyeen kanssa, joka omisti oikeudet äänittää Vengeance-nimellä. Välttääkseen eripuraa yhtye vaihtoi nimekseen Vengeance Rising. Ensilevyä oli painettu vain tuhat kappaletta ilman sanaa Rising logon alla.[2] Vuonna 1992 yhtye julkaisi toisen albuminsa Once Deadin. Näitä albumeita pidetään yhtyeen parhaimpina, ja Allmusicin mukaan ne "olivat suuria menestyksiä kristillisen musiikin maailmassa, ja ne tekivät Vengeance Risingista yhden niistä harvoista [kristillisen metallimusiikin] suuntauksen edustajista, jotka ylittivät raja-aitoja yleisiin musiikkipiireihin."[5] HM Magazine nimitti Human Sacrifice -ensilevyä "radikaaleimmaksi koskaan julkaistuksi kristilliseksi albumiksi".[6]

Vengeance Rising tunnettiin kiinnostuksestaan väkivaltaisiin teemoihin, jotka näkyivät varsinkin kahden ensimmäisen albumin sanoituksissa.[7] Tämä väkivaltamieltymys laajeni yhtyeen konsertteihin, joissa se saattoi esittää väkivaltaisesti Kristuksen ristiinnaulitsemisen[6] Yhtyeen levyjen kansitaiteet olivat yhtä äärimmäisiä. Sekä Human Sacrifice että Once Dead saivat myyntikiellon kristillisissä kirjakaupoissa ainakin osittain siksi, että niissä oli väkivaltaista kuvastoa.[8][9]

Once Deadin arvostelussa CCM-lehdessä arvostelija totesi, että albumin kansikuvan tulkinta uudelleensyntymästä henkisestä kuolemasta oli "kammottava".[10] Musiikillisesti albumilla oli vaikutteita speed metalista, ja joillain kappaleilla oli thrash-aineksia, kuten coverilla Deep Purplen Space Truckin'-kappaleesta,[10] sekä Out of The Willilla, jota arvostelija vertasi One Bad Pig -yhtyeen tyyliin. Vaikka Van Peltin mukaan laulu kuulosti "kuin joku olisi kurlannut partaterät kurkussa", sanoitusten todettiin olevan "hyvin Raamattu-pohjaisia" ja sopivan niiden viittaamiin jakeisiin.[10]

Once Dead-kiertueen jälkeen ilmeni ongelma: vaikka levyjä oli myyty paljon ja yhtye esiintyi säännöllisesti, kasvoivat velat jatkuvasti. Moniin kiertueen konsertteihin ei myyty riittävästi lippuja ja osa järjestäjistä perui esitykset paikan päällä saatuaan tietää yhtyeen vakaumuksen. Yhdessä vaiheessa Vengeance Rising oli niin auttamattomasti veloissa, että yhtyeen jäsenet katsoivat parhaaksi lopettaa toimintansa. Roger Martinez halusi kuitenkin jatkaa. Muut jäsenet perustivat hard rock -yhtyeen Die Happy. Roger hankki Chris Hyden Deliverance-yhtyeestä rumpaliksi ja Derek Seanin kitaristiksi, Roger itse soitti bassot ja muut kitarat uusilla levyillä.

Destruction Comes ja Released Upon the EarthMuokkaa

Vuonna 1991 Vengeance Rising julkaisi kolmannen albuminsa Destruction Comes. Kappaleesta Before the Time kuvattiin myös musiikkivideo. Albumi oli nopeaa ja aiempaa yksinkertaisempaa thrash metalia. Roger Martinez ei ollut erityisen osaava tuottaja: sekä ihailijat että arvostelijat moittivat albumia sekavasta äänituotannosta. Hän ei enää myöskään laulanut murinatyylillään vaan puhtaasti.

Vengeance Rising kärsi samasta ongelmasta kuin muutkin aikansa thrash metal -yhtyeet: 1990-luvun death metal ja grindcore-buumi vei levynostajien kiinnostuksen thrash metalista. Roger Martinez yritti tuottaa neljännestä Released Upon the Earth-albumista grindcore-albumia. Se ei kuitenkaan pelastanut yhtyettä. Sekä Destruction Comes että Released Upon the Earth myivät kohtalaisesti mutta eivät riittäneet maksamaan Vengeance Risingin velkoja. Released Upon the Earth jäi yhtyeen viimeiseksi albumiksi.[2] Albumin jälkeen Martinez lopetti pastorina ja keskittyi täysipäiväisesti musiikkiin.[3] Martinez alkoi tutkia henkiparannusta, mutta julisti, että se on hänen mielestään petosta.[3]

1990-luvun puolivälissä Martinez luopui kristillisestä uskosta ja kertoi HM-lehdelle olevansa vakaumuksellinen ateisti vuonna 1997.[7] Martinez hankki oikeudet Vengeance Risingin nimeen. Scott Watersin ja Steve Rowen mukaan Martinez alkoi tuottaa äänitteitä, joilla hän perui aiemmat opetusäänitteet, jotka hän teki kristillisellä urallaan. Hän perusti verkkosivun, jossa hän hylkäsi aiemmat kantansa ja julkaisi artikkeleja, jotka esittivät kristittyjä johtajia kielteisessä valossa. Martinez alkoi sitten tehdä tappouhkauksia ihmisille, joiden hän väitti "selkäänpuukottaneen" häntä, mukaan lukien Steve Rowen, jonka yhtyettä Mortificationia Martinez oli auttanut saamaan ensimmäisen levytyssopimuksensa.[2]

Martinez ilmoitti työstävänsä Vengeance Rising -nimellä materiaalia, joka olisi enemmän kristinuskon vastaista, saatanallis-ateistishenkistä, mutta toistaiseksi hän ei ole julkaissut mitään.[7][3] Ultimatum-yhtyeen Scott Waters kirjoitti arvostelusivustollaan, että "Allmusic luettelee kaksi albumia... joiden en usko koskaan olleen olemassakaan... Entinen rumpali Shannon Frye väittää, että Rogerin kanssa oli mahdoton työskennellä eikä Martinez pystynyt pitämään jäseniä tarpeeksi kauaa edes äänittääkseen demoa." Waters väittää myös, että Martinez piti Vengeance Risingin nimen ainoastaan "metalliharrastajien ja kristittyjen jatkuvan kiinnostuksen takia".

Syyskuun 11. päivän iskujen aikaan Martinez tarjosi ilmaisia albumejaan armeijan henkilökunnalle tavoitteenaan rohkaista "pyhään sotaan kristittyjä vastaan". Entiset ihailijat ja arvostelijat uskoivat teon olevan hyökkäys entisiä jäseniä ja kristinuskoa vastaan siitä, että Martinez jätettiin kasvavien velkojen kanssa vaikeaan tilanteeseen Oncea Dead -kiertueen jälkeen.[2]

Vuonna 2005 entiset Vengeance Rising -jäsenet, Doug Thieme, Roger Dale Martin ja Larry Farkas halusivat perustaa yhtyeen uudelleen. Ideologiaerojen vuoksi Martinezia ei haluttu laulajaksi. Roger omisti Vengeance Rising -nimen oikeudet, joten yhtye nimesi itsensä toisen albumin mukaan Once Deadiksi. Laulajaksi tuli väliaikaisesti Ultimatum-yhtyeen Scott Waters. Kitaristksi tuli Glenn Rogers (Hirax) basistiksi Angelo Espino ja rumpaliksi Jim Chaffin. Roxx Productions teki levytyssopimuksen yhtyeen kanssa ja Once Dead kuvasi DVD:n Once Dead - Return with a Vengeance. Konsertissa yhtye soitti kappaleita kahdelta ensimmäiseltä Vengeance Risingin albumilta. Vuonna 2006 Watersin tilalle laulajaksi valittiin kalifornialaisen Fasedown-yhtyeen Devin Shaeffer.[2]

Once Dead julkaisi esikoisalbuminsa Visions of Hell marraskuussa 2008 Open Grave Recordsilla.

DiskografiaMuokkaa

JäsenetMuokkaa

  • Roger Martinez – laulu ja rytmikitara
  • Jamie Mitchell – (1992 – 1994) leadkitara
  • Joe Monsorb'nik – (1992 – 1994) basso
  • Jonny Vasquez – (1992 – 1994) rummut
  • Chris Hyde – (1991) rummut
  • Derek Sean – (1991) leadkitara
  • Larry Farkas – (1987 – 1990) kitara
  • Doug Thieme – (1987 – 1990) kitara
  • Roger Dale Martin – (1987 – 1990) basso
  • Glenn Mancaruso – (1987 – 1990) rummut

TriviaaMuokkaa

  • Larry Farkas, Doug Thieme, Roger Martin, ja Glenn Mancaruso soittivat yhtyeessä Die Happy.
  • Jamie Mitchell soitti punkyhtye Scaterd Fewissä.
  • Chris Hyde soitti Grindstone-yhtyeessä vuosina 19982001 ja yhtyeessä Deliverance.

LähteetMuokkaa

  1. Vengeance Rising Biography Allmusic. AMG. Viitattu 22.9.2007.
  2. a b c d e f Scott Waters: Vengeance Rising No Life 'til Metal. Viitattu 15. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  3. a b c d Roger Martinez: Where Is He Now? HM Magazine, 30. huhtikuuta 2007, nro 66. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b Mazi Borgmasters ja Ilé Pekkarinen: Sanctuary International. Ristillinen Rock & heavy Metal -lehti, 2002, nro 1, #3, s. 25-26.
  5. Torreano, Bradley: Vengeance Rising Allmusic. 30.4.2005. Allmusic. Viitattu 9.9.2007.
  6. a b Mark Hale: ”3119”, Headbangers, s. 376. Popular Culture, Ink., 1993. ISBN 1-56075-029-4.
  7. a b c Mark Allan Powell: Encyclopedia of Contemporary Christian Music, s. 993-994. Hendrickson Publishers, 2002. ISBN 1-56563-679-1.
  8. Van Pelt, Doug (February 1989). "Mosh For The Master". CCM Magazine 11 (8): 20–21. ISSN 1524-7848. 
  9. Van Pelt, Doug (March 1990). "On The Beat / Metal". CCM Magazine 12 (9). ISSN 1524-7848. 
  10. a b c Van Pelt, Doug (April 1990). "Review / Once Dead". CCM Magazine 12 (10): 50,52. ISSN 1524-7848. 

Aiheesta muuallaMuokkaa