Venäjänkääpiöhamsteri
Venäjänkääpiöhamsteri eli talvikko, virallisesti pikkuhamsteri[3] (Phodopus sungorus) on kääpiöhamsterien sukuun (Phodopus) kuuluva pienikokoinen jyrsijälaji. Talvikot lienevät yleisimpiä Suomessa lemmikkinä pidettävistä kääpiöhamstereista. Muut kääpiöhamsterilajit ovat campbellinkääpiöhamsteri (Phodopus campbelli) ja roborovskinkääpiöhamsteri (Phodopus roborovskii). Venäjänkääpiöhamsterin on todettu olevan oma lajinsa,[4] mutta Suomessa käytetään toisinaan nimitystä "venäjänkääpiöhamsteri" myös muista kääpiöhamsterilajeista. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on dzungarianhamsteri.[3]
| Venäjänkääpiöhamsteri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Myomorpha[2] |
| Yläheimo: | Muroidea[2] |
| Heimo: | Myyrät Cricetidae[2] |
| Alaheimo: | Hamsterit Cricetinae |
| Suku: | Kääpiöhamsterit Phodopus |
| Laji: | sungorus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phodopus sungorus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Luonnossa venäjänkääpiöhamsteri elää muun muassa Kazakstanin ja Siperian ruohikkoaroilla. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1773, ja löytäjänä oli eläintieteilijä Peter Simon Pallas. Lajin yksilöt kasvavat 6–10 cm kokoisiksi, ja niiden väritys on yleensä sekoitus ruskean ja harmaan sävyjä. Lisäksi selässä useimmiten on tummempi selkärangan suuntainen juova. Tämän normaalin värityksen lisäksi venäjänkääpiöhamstereita on olemassa ainakin helmiäisnormaalin, safiirin ja helmiäissafiirin väreissä. Nimitys talvikko tulee turkista, joka luonnossa muuttuu normaalista valkeaksi talvisin.
Lisääntyminen muokkaa
Venäjänkääpiöhamsterin, kuten muidenkin kääpiöhamstereiden, keskimääräinen elinikä on 1,5–3 vuotta. Ne voivat silti elää yli kolmevuotiaiksikin. Naarashamsteri on sukukypsä 4–5 viikon ikäisenä, mutta lemmikkieläinten suositeltava lisääntymisaika on vasta noin 4–6 kuukauden iässä. Yhdellä naaraalla tulisi teettää korkeintaan kaksi poikuetta, sillä poikueet ovat rankkoja emolle ja lyhentävät sen elinikää huomattavasti. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina. Poikueen koko voi vaihdella, mutta keskimäärin talvikot saavat 3–4 poikasta. Enimmillään poikasia voi syntyä yhdellä kerralla kymmenen. Venäjänkääpiöhamsteri on tiineenä 20–22 päivää. Emo imettää poikuetta 15–21 päivää. Kiima on neljän päivän välein, ja sitä on ihmissilmin lähes mahdoton huomata.
Käyttäytyminen ja ravinto muokkaa
Hamsterit ovat useimmiten toiminnassa öisin. Ne ovat luonteeltaan erakkoja eikä niitä yleensä voi pitää pareittain, elleivät ne ole tottuneet toisiinsa syntymästään asti. Kommunikointi tapahtuu sekä korkeataajuisilla äänillä että ihmiskorvan kuulemalla vikinällä/narinalla. Kuulo- ja tuntoaistit ovat venäjänkääpiöhamstereilla tarkat.[5]
Pesän venäjänkääpiöhamsterit rakentavat luonnossa yleensä maan alle, käyttäen ruohoa, villaa, sulkia ja muita pehmeitä pesänrakennusaineita. Lemmikkitalvikolle kelpaa näitä vastaavasti mm. vessapaperi. Ruokatottumuksiltaan ne ovat lähinnä kasviksia ja siemeniä syöviä. Luonnossa venäjänkääpiöhamsterit syövät löytämiään siemeniä ja kasvinosia, lemmikeille yleensä suositellaan syötettäväksi myös pieniä määriä lihaa tai jauhopukin toukkia eli jauhomatoja. Ruoan kuljettamiseksi ne käyttävät poskipussejaan muiden hamsterilajien tapaan.
Värimuodot muokkaa
Normaali: ruskea selkä, jossa häivähdys harmaata. Mustia sekakarvoja. Selkäjuova musta. Vatsa valkea.
Safiiri: selkä savunharmaa. Selkäjuova tummanharmaa. Tummanharmaita sekakarvoja. Vatsa valkea.
Helmiäisnormaali: lähes kokonaan valkoinen. Selkäjuova harmaa. Mustia sekakarvoja. Vatsa valkoinen.
Helmiäissafiiri: melkein saman värinen kuin helmiäisnormaali, mutta hieman vaaleampi, sillä helmiäisnormaalilla sekakarvat ovat mustia, kun taas helmiäissafiirilla ne ovat sinertävän harmaita. Selkäjuova vaalean harmaa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Tsytsulina, K.: Phodopus sungorus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Phodopus sungorus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 23.04.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 23.2. 2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Соколов В.Е. (Sokolov VE), Васильева Н.Ю. (Vasil'eva N. Iu). 1993. Hybridologic analysis confirms the species specificity of Phodopus sungorus (Pallas, 1773) and Phodopus campbelli (Thomas, 1905). Doklady Akademii Nauk 332(1):120-3. (SSSR. 332,122 125).
- ↑ Mattke, J. 2002. "Phodopus sungorus" (On-line), Animal Diversity Web
Aiheesta muualla muokkaa
- Development of Species Preferences in Two Hamsters, Phodopus campbelli and Phodopus sungorus: Effects of Cross-Fostering[vanhentunut linkki] (englanniksi)