Venäjänajokoira
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Venäjänajokoira (ven. русская гончая, russkaja gontšaja) on alkujaan venäläinen rotu, joka kuuluu Suomen kennelliiton roturyhmään 6.
| Venäjänajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa 3 113[1] |
| Alkuperäinen käyttö | ajuekoira |
| Nykyinen käyttö | ketun ja jäniksen ajometsästys |
| Muita nimityksiä | русская гончая, Russian Hound, vene hagijas |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu SKL: ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #906[1] |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | narttu 55–65 cm, uros 58–70 cm |
| Väritys | ruskean eri sävyt, jossa selvästi erottuva tai hieman vaaleampi, parkinruskea tai harmahtavankeltainen "satula", joka voi joskus olla melko vaalea |
Ulkonäkö muokkaa
Venäjänajokoira on alkukantainen rotu, hieman sutta muistuttava metsästyskoira. Se on keskikokoa suurempi, nartut 55–65 cm ja urokset 58–68 cm, voimakasrakenteinen, korkeajalkainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Venäjänajokoiralla on selvä sukupuolileima. Sillä on tummanruskeat tarkkaavaiset silmät, riippuvat, kolmionmuotoiset korvat, ja häntä on tyvestä paksu, mutta ohenee kärkeä kohti ja se ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Venäjänajokoiran aluskarva on tuuheaa, ja peitinkarva on lyhyttä päässä, jaloissa ja korvissa, muualla keskipitkää. Väreinä ruskean eri sävyt ja selässä voi olla tummempi satula. Varpaiden välissä sillä on ns. "räpylät", joiden avulla se ei vajoa hankeen.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rauhallinen, hyvähermoinen ja tasapainoinen venäjänajokoira on helposti koulutettavissa ja sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen, kuten jäljestykseen ja tokoon. Venäjänajokoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettia, mutta hyvin sopeutuvana koirana se soveltuu jopa kaupunkiasuntoon, kunhan sen riittävästä liikuttamisesta huolehditaan. Venäjänajokoiran temperamentti ja kestävyys tulevat hyvin ilmi metsällä, muuten se on lempeä. Älykkäänä koirana venäjänajokoiraa pidetään helpommin koulutettavana kuin muita jäniksen/ketun ajajia, ja se on monipuolinen koira, jolla on luontainen taipumus niin jäniksen, ketun kuin supikoirankin ajoon. Venäjänajokoira on myös haukkunut karhuja ilman, että sitä olisi siihen erikseen opetettu tai kehotettu.
Alkuperä muokkaa
.jpg)
Venäjällä on käytetty metsällä ajavia koiria jo kauan ja ajokoiria käytettiin aluksi vinttikoirien apuna ajamaan petoeläin tappoetäisyydelle. Venäjänajokoira polveutuu luultavimmin suoraan tataarinajokoirasta eli sen jalostuksessa ei ole käytetty muita rotuja.[2] Toisen teorian mukaan se olisi syntynyt venäläisten ajokoirien ja englanninkettukoiran välisistä risteytyksistä.[3] Englanninkettukoira lähes tulkoon syrjäytti venäläiset ajokoirat ja ennen kaikkea vaikutti kannan puhdasrotuisuuteen negatiivisesti sekoittumalla näihin, kunnes vuonna 1890 kreivi Kisenski luonnehti ensimmäisen rotumääritelmän. Se perustui kuuluisaan Belousov-linjaan, joka oli kotoisin tataarien asuttamalta alueelta.[4]
1900-luvulla rotu oli hävitä ensimmäisen maailmansodan jalkoihin, mutta rodun jalostus jatkui määrätietoisesti sodan myllerrysten jälkeen. Ensi kerran Suomeen tuotiin venäläisiä ajokoiria jo 1800-luvulla, jolloin ne tunnettiin kostromanajokoirina, mutta niiden kasvatus aloitettiin vasta 1960-luvulla. Ennen venäjänajokoira oli pääasiassa ajuekoira susien ja kettujen pyyntiin, mutta nykyisin sitä käytetään metsällä jäniksen ja ketun ajoon perinteiseen mies ja koira -tyyliin.
Sukulaisrodut muokkaa
Venäläisiä koiria on kahta rotua, kirjava (tunnetaan nykyisin paremmin nimellä englantilais-venäläinen ajokoira) ja ruskea, joista kirjava on syntynyt risteyttämällä venäjänajokoiria englanninkettukoirien kanssa. Pohjaväriltään kirjava on valkoinen musta-beigein, harmaa-beigein tai parkinruskea-beigein laikuin. Rotua ei saa risteyttää ruskean venäjänajokoiran kanssa.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Koirat.com
- Kennelliitto: Rotumäärittely venäjänajokoiralle
- Venäjänajokoirayhdistys
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Venäjänajokoira. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 31.5.2020.
- ↑ Suomenajokoiran rotukuvaus: Historia. Suomen Ajokoirajärjestö. Haettu 10.6.2022.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 46. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.