Veikko Valtonen
Veikko Valio Valtonen (30. syyskuuta 1905 Helsinki – 7. lokakuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen hammaslääkäri, lääkintäeverstiluutnantti ja professori.[1][2]
Veikko Valtosen vanhemmat olivat rakennusmestari Gustaf Adolf Valtonen ja Maria Elisabeth Greus. Hän valmistui hammaslääkäriksi 1934 ja hoiti sitten yksityispraktikkaa Helsingissä nelisen vuotta. Valtonen perehtyi myös hammaskirurgiaan.[1]
Talvisodasta lähtien Valtonen sovelsi kirurgi Richard Faltinin kehittämiä tukilaitteita ja leikkausmenetelmiä poski- ja leukaluiden vammojen hoidossa Keskussotilassairaala 1:n hammaskirurgisella osastolla. Talvisodan jälkeen Valtonen oli puolustusvoimien pääesikunnassa toimistoupseerina ja järjesti armeijan hammashuoltoa uudessa prikaatijärjestelmässä. Jatkosodan aikana Valtonen oli päämajassa toimistoupseerina. Hänestä tuli 1942 lääkintämajuri ja vuonna 1944 hän valmistui hammastautien erikoislääkäriksi. [1]
Sotien jälkeen Valtonen hoiti yksityispraktiikkaansa ja toimi hammaslääkärinä Kivelän sairaalassa Helsingissä, jossa hän oli hammaskirurgian erikoislääkärinä vuodesta 1957 alkaen. Hän oli puolustusvoimien tarkastajana ja vuosina 1962–1965 puolustusvoimien ylihammaslääkärinä. Valtonen oli myös 11 vuoden ajan keskussotilassairaala Tilkan hammaslääkärinä. Hän jäi eläkkeelle lääkintäeverstiluutnanttina vuonna 1965. Suomen Kulttuurirahaston yhteydessä toimii hammaslääketieteen tutkimusta edistävä Veikko Valtosen rahasto. Rahasto perustettiin 1975 Veikko Valtosen täyttäessä 70 vuotta.[1]
Veikko Valtonen oli naimisissa vuodesta 1934 Saara (Sissi) Tuomiojan (1912–1990) kanssa. Heillä oli viisi lasta.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Veikko Valtosen rahaston rahastoesite, Suomen Kulttuurirahaston nimikkorahastot
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 10.10.1976. Lehti HS Aikakoneessa.