Wikipedia

Vega (saaristo)

Tämä artikkeli kertoo saaristosta. Sanan muista merkityksistä katso Vega (täsmennyssivu).

Vega (norj. Vegaøyan) on Norjassa, Nordlandin läänissä, sijaitseva noin 6 500 pienen saaren muodostama saaristo, jonka pääsaari on Vega. Saariston saaret ovat pääosin matalia ja pieniä, ja ne muodostuivat, kun vetäytyvä jäätikkö kulutti avomeren ja mannermaan välistä kallioperää. Vega on merkittävä lintualue, ja sen kosteikot ja matalat vedet ovat tärkeä lisääntymisalue monille linnuille.

Vega
Vegan sijainti Nordlandin läänissä.
Maantiede
Sijainti 65°38′00″N, 11°54′00″E
Merialue Norjanmeri
Saaria yht. n. 6 500
Suurin saari Vega
Valtio
Valtio Norja
Lääni Nordlandin lääni
Kunta Vega
Väestö
Väkiluku noin 1 300
Tärkein kieli norja

Vegan saari asutettiin 10 000–11 000 ja pienemmät saaret 1 500 vuotta sitten. Saaristoon kehittyi vuosisatojen aikana omaperäinen kulttuuri, jossa haahkojen kasvatus on ollut tärkeänä osana toimeentuloa. Vegalaiset ovat keränneet haahkoilta sekä niiden untuvaa että munia. Haahkojen kasvatus ja kalastus ovat muodastaneen saaristoon kulttuurimaiseman, joka on valittu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Perinteinen kulttuuri oli vaikeuksissa erityisesti 1950-luvulla, jolloin Norjassa kannustettiin asutuksen keskittymiseen isoimpiin kaupunkeihin. Vegassakin monia saaria hylättiin, ja nykyään saariston 1 300 asuvat enää muutamalla saarella. Saarista kaikkiaan 56 on ollut asuttuna jossain historian vaiheessa.

Maantiede ja luonto muokkaa

 
Vegalainen ranta ja saariston kirkasta vettä.

Vegan saaristo sijaitsee Norjan länsirannikolla hieman pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Saaristo on muodostunut tuhansista saarista, jotka kohoavat matalasta merestä.[1] Saaristoon kuuluu noin 6 500 saarta, luotoa ja karia. Niistä selvästi suurin on Vegan saari, joka sijaitsee 10 kilometrin päässä mantereelta.[2]

Vega on osa laajaa strandflat-muodostelmaa, joka ulottuu 50 kilometrin päähän rannikosta. Siihen kuuluu matalien saarien vöitä ja matalaa merialuetta niiden välissä. Strandflat muodostui, kun vetäytyvä jäätikkö kulutti kallioperää avomeren ja mannermaan väliseltä alueelta. Vegan saariston geologiaa määrittävät lisäksi sen eteläosan granittivuoret, jotka suojelevat saaristoa talvimyrskyissä. Pohjoisosissa kallioperässä on kalkkikiveä, joka rapautuessaan synnyttää ravinteikasta maaperää.[3]

Vega on BirdLife Internationalin mukaan Euroopan tärkeimpiä lintualueita, koska sen kosteikot ja matalat vedet ovat merkittäviä monille linnuille. Kaikkiaan noin 228 lintulajia on havaittu saaristossa, ja niistä noin 110 pesii siellä.[4] Pesimälintuihin kuuluvat muun muassa kuikka, kaakkuri, harmaahaikara, kapustarinta, töyhtöhyyppä, punajalkaviklo, suokukko, kuovi ja taivaanvuohi. Se on lisäksi Norjan merkittävin merihanhen pesimäalue, ja siellä asustaa merkittäviä määriä merisorsia, laulujoutsenia, sinisorsia ja kahlaajia.[5]

Vegan saariston merivesi on melko kirkasta ja siinä on paljon ravinteita, sillä merivesi vaihtuu alueella melko nopeasti Suurin osa merenpohjasta on kovaa ja paikoin kasvaa laajoja merileväesiintymiä. Kelppimetsät peittivät aiemmin merkittävän osan Vegan saariston merenpohjasta, mutta 1970-luvulla Strongylocentrotus droebachiensis -merisiilin joukkoesiintymät tuhosivat ne. Kelppimetsät ovat sittemmin alkaneet uusiutua.[6]

Historia muokkaa

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Vegan saarelle 10 000–11 000 vuotta sitten. Ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä. Vegan saaren lisäksi noin 3 000–5 000 vuotta sitten merestä alkoi jääkauden jäljiltä nousta myös muita matalia saaria. Vegaa ympäröiville saarille ihmiset asettuivat noin 1 500 vuotta sitten, mutta saarten ensimmäiset asutukset olivat vain kausittaisia.[7]

Haahkojen paimentamisesta Norjassa on kirjallisia todisteita jo 800-luvulta, ja Vegan saaristosta tuli perinteen keskuspaikkoja.[8] Haahkojen munien ja untuvan kerääminen olikin merkittävä elinkeino koko Helgelandin rannikolla keskiajalta 1900-luvulle.[9] Saarten talous linkittyi vuodesta 1560 lähtien voimakkaasti Bergeniin, sillä silloin määrättiin, että kaikkien Norjan pohjoisilta alueilta etelään suuntaavien kauppatavaroiden piti kulkea Bergenin kautta. Bergenin vaikutusvalta alkoi hiipua hiljalleen. Suuren Pohjan sodan jälkeen venäläiset alkoivat tehdä kauppaa Nordlandissa. Kauppa vapautui lopullisesti vuonna 1813.[10]

Perinteinen kulttuuri ajautui murroskauteen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun väestönkasvu ja monet innovaatiotselvennä rohkaisivat ihmisiä muuttamaan mantereelle tai Amerikkaan. Seuraava merkittävä murros tapahtui 1950-luvulla, kun Norjassa päätettiin väestön keskittämisohjelmasta.[10] Tällöin lähes kaikki Vegan saaret autioituivat, Hysværin ja Skogsholmenin koulut lakkautettiin, eikä postipalvelut enää jatkuneet. Ihmisille maksettiin jopa avustuksia, jotta he muuttaisivat pois saarilta.[7] Rajoitteista huolimatta jotkut, varsinkin vanhemmat asukkaat jäivät saarille ja monet pitivät vanhan talonsa kesäkäytössä. 1900-luvun lopussa tilanne on kuitenkin hieman kääntynyt. Vegan kunta on pyrkinyt rohkaisemaan saariston hyödyntämiseen vanhojen kulttuuriperinteiden säilyttämiseksi.[10]

Väestö muokkaa

 
Vegan asutusta.

Saarista kaikkiaan 56 on ollut jossain historian vaiheessa asuttuna. Osissa saarista on vain yksi talo, ja osa asumuksista on ollut vain kausittaisessa käytössä. Suurimmat asutukset ovat olleet Vegan ja Skjæværin saarilla.[2] Nykyään pienemmissä saarissa ei ole enää asukkaita, ja yhteensä saaristossa elää noin 1 300 ihmistä. Maanviljely on tärkein elinkeino, mutta saaristossa elää myös 25 kalastajaa. Lisäksi osa väestä saa elantonsa palveluammateista, öljyteollisuudessa ja pienimuotoisesta matkailusta.[8]

Kulttuuri muokkaa

Vegan saaristo on avoin kulttuurimaisemansa, jonka muokkaamisen aloittivat kalastajat ja metsästäjät yli 10 000 vuotta sitten. Useiden sukupolvien aikana saarelaiset ovat muokanneet kulttuurimaisemasta ainutlaatuisen kokonaisuuden. Alueella ei ole suuria monumentteja tai rakennelmia, mutta historia ja kulttuuriperinteet ovat välittyneet eteenpäin paikallisten ihmisten kehitettyä keinoja käyttää rannikon rikkaita luonnonvaroja.[11] Alue valittiinkin vuonna 2004 Unescon maailmanperintöluetteloon.[9]

Kulttuurijärjestö ICOMOS:n asiantuntijoiden mukaan Vegan saaristolla on yleismaailmallinen kulttuuriarvo. Saariston haahkojen kasvatus on ainutlaatuinen kulttuuriperinne, jonka suorittamisessa naisilla on aina ollut merkittävä asema.[12] Saariston asukkaat houkuttelivat villejä haahkoja pesimään samassa paikassa tarjoamalla niille rakennelman, jossa pesiä. Kivestä tai puusta tehty rakennelman reunoille tuotiin merilevää, jotta se muistuttaisi haahkojen luonnollisia pesimäpaikkoja. Suurimmissa pesimärakennelmissa saattoi olla 1 000–1 400 lintua. Saaristossa oli 1800-luvulla 17 haahkarakennelmaa, ja parhaimmillaan vegalaiset saivat kolmanneksen tuloistaan untuvien keräämisestä. Lisäksi kotitaloudet käyttivät itse haahkojen munia.[10]

Lähteet muokkaa

  • Evalutions of Cultural Properties (pdf) 2004. UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  • Johansen, Rita: Cultural landscapes: challenges and possibilities: Vegaøyan – The Vega Archipelago. Teoksessa. World Heritage: Benefits Beyond Borders. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-107-61075-0. Google-kirjat (viitattu 20.7.2013). (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Johansen, s. 53.
  2. ↑ a b Evalutions of Cultural Properties, s. 110.
  3. ↑ Life on the strandflat Stiftelsen Vegaøyan Verdensarv. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Teeming with birds Stiftelsen Vegaøyan Verdensarv. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Carp, Erik: Directory of Wetlands of International Importance in the Western Palearctic. Gland: IUCN-UNEP, 1980. ISBN 2-88032-300-2. Google-kirjat (viitattu 20.7.2013). (englanniksi)
  6. ↑ The marine environment Stiftelsen Vegaøyan Verdensarv. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ a b The history of the archipelago Stiftelsen Vegaøyan Verdensarv. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b Johansen, s. 54.
  9. ↑ a b Vega Archipelago Directorate for Cultural Heritage. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d Evalutions of Cultural Properties, s. 111.
  11. ↑ The man-made landscape Stiftelsen Vegaøyan Verdensarv. Viitattu 21.7.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Evalutions of Cultural Properties, s. 114.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vega_(saaristo)&oldid=21655823”