Kulttuurimaisema

ihmisen muokkaama maisema

Kulttuurimaisema on maisema, jossa tavalla tai toisella ilmenee ihmisen vaikutus tai ihmisen vaikutus on siinä hallitseva.[1][2] Maisemat, joihin ovat vaikuttaneet enimmin luonnon prosessit, ovat luonnonmaisemia. Kulttuurimaisemia ovat niin maaseudun kulttuurimaisemat kuin kaupunkimaisemat.[2] Kulttuurimaiseman käsite itsessään ei ole luonteeltaan arvottava.[3] Maisemansuojelua, maisemanhoitoa tai maisemasuunnittelua varten kulttuurimaisemia voidaan kuitenkin myös arvottaa.[4]

Suomalaisista maaseudun kulttuurimaisemista ympäristöministeriö määritteli vuonna 1992 yhteensä 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta kustakin Suomen maisemamaakunnasta.[5] Vuosina 2010–2014 maisema-alueet inventoitiin uudelleen.[6]

Perinnemaisemat ja arvokkaat kulttuurimaisemat

muokkaa

Kulttuurimaiseman vanhoissa piirteissä, kuten vahoissa rakennuksissa ja vanhoilla maatiloilla näkyy merkkejä menneen ajan kulttuutista. Vanhoilla maatiloilla näkyy merkkejä menneen ajan maanviljely- ja karjanhoitotavoista. Vanhoissa rakennuksissa taas ilmentyy menneen ajan arkkitehtuuri ja ihmisten elämänmeno. Maaseudun rakentamistavat ovat kunakin aikakautena olleet riippuvaisia kyseisen ajan maatalouden tarpeista. Kaskiviljelyn aikaan maankäyttö oli erilaista kuin nykyisessä maanviljelyssä. Myös entisaikojen hakamailla sijainneet laitumet vaikuttavat olennaisesti perinteiseen kulttuurimaisemaan. Hakamaista ja hakametsistä on kehittynyt perinnebiotooppeja, joissa on oma lajistonsa. Rakennettu ympäristö on täytynyt sijoittaa riittävän lähelle maanteitä tai muita kulkuväyliä. Maaseudun rakennnukset ja pellot on sijoitettu siten, että niiden keskinäinen sijainti on ollut maatalouselinkeinon kannalta sopiva. Perinnemaisemat tavataan jakaa kahteen luokkaan, jotka ovat varsinaiset perinnemaisemat ja perinnebiotoopit. Perinnebiotoopit ovat tavallaan kulttuurimaiseman ja luonnonmaiseman välimuotoja. Näitä ovat vanhat kaskimaat, hakamaat ja metsähakamaat sekä niityt, kedot ja ahot.

Suomen ympäristöministeriössä 1992 määriteltiin arvokkaiden kulttuurimaisemien lisäksi kansallismaisemat, joita on 27. Jotkut kansallismaisemat ovat suosittuja matkailukohteita.[7]

Kaupunkien kulttuuriympäristö

muokkaa

Kaupunkialueilla maisemaan vaikuttavia tekijöitä ovat erilaisten toimipaikkojen, kuten palvelupisteiden sijainti sekä uudet rakennusalueet ja erilaiset kehittämishankkeet.[8]

Kaupungeissa huomioitavia kulttuurimaisemallisia alueita ovat muun muassa vanhat ruukkikylät, kuten kansallismaisemaksi luokiteltu Raaseporin Pohjan ruukkien alue. Alueella on entisen rautatien pohja, jota käytetään nykyisin retkeilypolkuna. Kansallismaisemiin kuuluu myös Porvoonjoen laakso ja Vanha Porvoo. Alueella on rantamakasiineja ja koristeellisia taloja, joista osa on puisia ja osa kivisiä. Kokkolassa Neristanin puutaloalueella maisemassa on paljon 1800-luvulla tai aikaisemmin rakennettuja taloja. Alueella näkyy eroja asumuksissa, joissa on asunut eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneita ihmisiä. Varallisuus on näkynyt rakennuksen kivijalassa.[9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, s. 10. (Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992) Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-47-5194-9. julkaisun verkkoversio (viitattu 19.9.2013).
  • Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. (Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992) Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993b. ISBN 951-47-5194-9. julkaisun verkkoversio (viitattu 19.9.2013).

Viitteet

muokkaa
  1. Kaija Virolainen, Veera Tuominen, Tuija Laurén: Kukkaniitty. Perustajan opas., s. 147. Tammi, 2004.
  2. a b Ympäristöministeriö 1993a: 10.
  3. Rautamäki, Maija: Maakunnallinen maisemaselvitys: Varsinais-Suomi. Turku: Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, 1990. ISBN 951-9290-99-0.
  4. Ympäristöministeriö 1993a: 8, 46.
  5. Ympäristöministeriö 1993b.
  6. Maaseutumaisemat. Arvokkaiden maisema-alueiden inventointi Ympäristöministeriö. Viitattu 19.9.2013.
  7. Tapio Heikkilä: Suomalainen kulttuurimaisema, s. 5-26, 71, 76-79. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1895-9.
  8. Yhdyskuntarakenne Oulun Kaupunki. Viitattu 15.6.2023.
  9. Jonna Saari: Retkipaikka, s. 10-11, 18-19, 136-137. Karttakeskus, 2021. ISBN 978-952-266-678-9.

Aiheesta muualla

muokkaa