Vasili Eduardovitš Petrenko (ven. Василий Эдуардович Петренко, s. 7. heinäkuuta 1976 Leningrad, Neuvostoliitto) on venäläinen kapellimestari. Hän opiskeli Pietarin konservatoriossa ja osallistui Ilja Musinin, Mariss Jansonsin, Juri Temirkanovin ja Esa-Pekka Salosen mestarikursseille. Petrenko on menestynyt lukuisissa kansainvälisissä kilpailuissa, kuten neljännessä Prokofjev-orkesterinjohtokilpailussa (2003), Šostakovitš-kuoronjohtokilpailussa (1997) ja kuudennessa kansainvälisessä Cadaques-orkesterinjohtokilpailussa.[1]

Vasili Petrenko vuonna 2013.

Vuosina 2004–2007 Petrenko toimi Pietarin akateemisen valtionsinfoniaorkesterin pääkapellimestarina. Syyskuusta 2006 lähtien Petrenko on toiminut Liverpoolin kuninkaallisen filharmonisen orkesterin pääkapellimestarina. Vuonna 2009 hän sai lisäksi nimityksen Ison-Britannian kansallisen nuoriso-orkesterin pääkapellimestariksi. Helmikuussa 2011 ilmoitettiin, että Petrenko ottaa vastaan Oslon filharmonisen orkesterin pääkapellimestarin tehtävät kaudesta 2013/4 alkaen.[1]

Heinäkuussa 2012 Petrenko nimitettiin Mihailovski-teatterin vierailevaksi pääkapellimestariksi.[1] Hän on myös vieraillut suurten orkesterien johtajana eri puolilla maailmaa. Hän on kiertänyt Euroopan unionin nuoriso-orkesterin kanssa, ja hän debytoi BBC Promsissa vuonna 2008. Hänen oopperaohjelmistoonsa lukeutuvat Macbeth, Le Villi, I due Foscari, Boris Godunov, Patarouva, Jevgeni Onegin ja Parsifal. Hänen levytyksiinsä kuuluvat tulkinnat Pjotr Tšaikovskin Manfred-sinfoniasta, John Tavenerin requiemista, Sergei Rahmaninovin sinfonisista tansseista, pianokonsertoista sekä kolmannesta sinfoniasta ja Šostakovitšin 10. sinfoniasta. Viimeksi mainittu levytys voitti vuonna 2011 Gramophone-palkinnon vuoden orkesterilevytyksenä. Rahmaninovin kolmannen sinfonian levytys toi Petrenkolle Echo Klassik -palkinnon. Hän on saanut myös muita palkintoja sekä kunniatohtorin arvoja Liverpoolin yliopistoista.[2]

Alkusyksystä 2013 Petrenko herätti suuttumusta sanomalla, että mies sopii kapellimestariksi paremmin, koska ”söpö tyttö” kapellimestarin korokkeella veisi soittajien huomion pois musiikista.[3]

Lähteet muokkaa