Vasili Mihailovitš Kudžijev (ven. Васи́лий Миха́йлович Ку́джиев; 1889 Aunuksen kihlakunnan Suurenmäen kylä – 1976 Leningrad) oli karjalaissyntyinen[1] neuvostoliittolainen poliitikko.

Vasili Kudžijev opiskeli Petroskoin kymnaasissa ja valmistui Pietarin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Vuonna 1908 hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Vuonna 1917 Kudžijev valittiin menševikkinä Aunuksen läänin neuvoston puheenjohtajaksi. Vuonna 1919 työskennellessään Moskovassa hän liittyi NKP(b):hen.[2]

Kudžijev kuului Edvard Gyllingin ja Jaakko Mäen kanssa Karjalan työkansan kommuunin perustamista valmistelleeseen Karjalan vallankumouskomitean järjestelykomiteaan. Elokuussa 1920 hänet valittiin NKP(b):n Aunuksen lääninkomitean puhemiehistön jäseneksi. Vuosina 1921–1922 hän toimi puolueen aluekomitean vastuullisena sihteerinä.[3] Kansallisuuspolitiikkaa koskevien erimielisyyksien takia Kudžijev erotettiin[4] ja lähetettiin puoluetehtäviin Karjalan ulkopuolelle. Toisen maailmansodan jälkeen hän työskenteli Leningradin asianajajakollegiossa. Kudžijev pidätettiin poliittisin perustein vuonna 1949, mutta todettiin syyttömäksi vuonna 1954.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Vsekarelski sjezd predstavitelei trudjaštšihsja karel 1–3 ijulja 1920 g. I Vsekarelski sjezd Sovetov rabotših, restjanskih i krasnoarmeiskih deputatov. 11–18 fevralja 1921 g.: Protokoly, s. 240. Petrozavodsk: Karelija, 1990. ISBN 5-7545-0207-9.
  2. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 119. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  3. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 119–120. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. Kangaspuro, Markku: Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta, s. 130. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-213-1.
  5. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 120. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.