Vasa (laiva)

Historiallinen sota-alus
Tämä artikkeli käsittelee Ruotsin laivaston sotalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Vasa (tai Wasa) oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin lippulaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 Tukholman edustalla aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 hylky nostettiin merenpohjasta. Laivaa ruiskutettiin 17 vuotta säilöntäaine polyetyleeniglykolilla[1] tilapäisessä säilytyspaikassa Wasavarvetilla. Vuodesta 1990 alus on ollut sille perustetussa Vasa-museossa Tukholmassa.

Vasa
The Vasa from the Bow.jpg
Flag of Sweden.svg
Aluksen vaiheet
Kölinlasku 1626
Laskettu vesille maaliskuu 1627
Loppuvaihe upposi 10. elokuuta 1628
Tekniset tiedot
Uppouma 1 210 t
Pituus 69 m
Leveys 11,7 m
Syväys 4,8 m
Miehistöä 145 merimiestä
300 sotilasta
Aseistus
Aseistus 64 tykkiä
Vasa museoituna Tukholman Vasa-museossa.

ValmistusMuokkaa

 
Vasan peräosa

Alus rakennettiin vuosina 1621–1625. Kauppareittien suojelemiseksi ja noustakseen merimahdiksi Ruotsi katsoi tarvitsevansa entistä voimakkaamman laivaston, niinpä kuningas Kustaa II Aadolf määräsi rakennettavaksi Ruotsin laivastolle uuden lippulaivan.

Vasa rakennettiin tukholmalaisella telakalla, jossa töitä valvomaan värvättiin kaksi kuninkaan suosioon noussutta laivanrakentajaa: ruotsalainen Antonius Monier ja hollantilainen Henrik Hybertsson. Hybertsson sairastui 1625 vakavasti, jolloin työtä jatkoi Hybertssonin assistentti Hein Jacobsson. Hybertsson kuoli 1627 eikä siis nähnyt Vasan onnetonta neitsytmatkaa.

Työn edetessä ilmeni vaikeuksia. Esimerkiksi eräässä vaiheessa rakentaminen hidastui, sillä telakalle ei ollut tuotu tarpeeksi puutavaraa. Vasaa varten piti kaataa tuhatkunta tammea. Kuninkaan käskystä alukseen rakennettiin ylimääräinen toinen tykkikansi, jolloin laivan alkuperäisiä pohjapiirroksia jouduttiin muuttamaan, mikä aiheutti laivanrakentajille ongelmia, sillä rakennustyöt oli silloin jo aloitettu.

Vasa valmistui 1626, vaikka laivan neitsytmatka tapahtuikin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Valmistuessaan laiva oli Ruotsin laivaston voimakkain sota-alus ja suurimpia sotalaivoja Euroopassa. Kolmikantisen aluksen pituus oli 69 metriä (vesilinjassa 46,5 metriä) ja korkeus kölistä mastonhuippuun 52 metriä. Vasa painoi noin 1 200 tonnia. Se oli varustettu 64 järeällä kanuunalla.

Ajan tavan mukaisesti laiva oli koristeltu lukuisin veistoksin, ja siitä oli määrä tulla paitsi Ruotsin laivaston suurin ja voimakkain, myös kaunein alus. Laivan patsaat ja veistokset esittivät muun muassa Raamatun hahmoja, kreikkalaisen jumaltaruston sankareita ja muinaisen Rooman valtakunnan keisareita. Nelimetrinen loikkaava leijona keulakuvana symboloi suurvalta-asemaan kohonneen kuningaskunnan mahtia. Vanhojen merimiesuskomusten mukaan koristeiden tarkoituksena oli suojella laivaa tuholta, mutta todellisuudessa niiden tuoma valtava ylipaino oli osasyy laivan uppoamiseen. Mahdollinen lisäsyy uppoamiseen oli laivan vinous, jonka epäillään johtuneen ruotsalaisten ja hollantilaisten puuseppien erilaisista mittayksiköistä. Tutkijoiden mukaan erilaisten mittayksiköiden käyttö saattoi olla syy laivan epäsymmetrisyyteen ja sitä kautta uppoamiseen.[2]

NeitsytmatkaMuokkaa

 
Vasan keula

Vasa lähti 10. elokuuta 1628 Tukholman satamasta neitsytmatkalleen. Tarkoitus oli noutaa matkaan kauempana sijaitsevasta Vaxholmin linnakkeesta vielä 300 miestä. Sää oli ollut tyyni, kun alus oli ehtinyt matkata noin neljännestunnin ja vajaat 1 300 metriä, äkillinen tuulenpuuska tarttui sen purjeisiin ja kaatoi sen kello neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Merivesi syöksyi sisään tykkiporteista, jolloin alus alkoi nopeasti vajota. Aikalaisten mukaan onnettomuudessa hukkui noin 50 ihmistä. Hylyn läheltä on löydetty 25 luurankoa. Vasa upposi muutamassa minuutissa Tukholman edustalle Tegelvikenin kohdalle noin 30 metrin syvyyteen ja makasi siellä sitten hyväkuntoisena 333 vuotta.

Aluksen uppoamisesta kuultuaan kuningas Kustaa II Aadolf kirjoitti kirjeen, jossa hän määräsi laivan uppoamisesta vastuussa olevia rangaistaviksi. Uppoavasta laivasta pelastunut aluksen kapteeni Söfring Hansson pidätettiin, mutta hänet todettiin syyttömäksi ja vapautettiin ilman rangaistusta.

Vasan uppoamissyy oli liian ylhäällä ollut painopiste, minkä vuoksi pienikin kallistuminen riitti kaatamaan laivan. Rakentamisen aikana tehtyjen aikataulu-, koko- ja aseistusmuutosten vuoksi aluksen painolasti oli yksinkertaisesti liian kevyt, eikä sitä tilanpuutteen vuoksi voinut lisätä, joten laiva ui liian korkealla. Aluksen on arvioitu olleen niin kiikkerä, että se olisi voinut kaatua tuulen ollessa vain 2 m/s.[3]

Hylyn nostoMuokkaa

 
Vasasta löytyneitä kanuunankuulia

Vasan kallisarvoiset pronssista taotut kanuunat nostettiin hylystä sukelluskellojen avulla jo vuosina 1663–1665. Työn tekivät Albreckt von Treilebenin ja Andreas Peckellin johtamat ruotsalais-suomalaiset ryhmät[4]. Silloisella tekniikalla hylkyä ei vielä kyetty nostamaan, joten se jätettiin rauhaan.

Ruotsalainen merihistorioitsija Anders Franzén löysi 1956 Tukholman edustalta meren pohjasta puulaivan, joka myöhemmin osoittautui Vasaksi. Franzén oli etsinyt hylkyjä merestä veneellä ja vaijerin päässä olevalla puukairalla. Hän oli 1950-luvun alkupuolella oivaltanut, ettei Itämeressä elä uponneiden laivojen puuta syövää laivamatoa. Itämerestä saattaisi siten löytyä vanhoja puurunkoisten alusten hylkyjä, jotka eivät muualla ole säilyneet. Franzénin käyttämän kairan osuessa meren pohjalla olevaan puurakennelmaan jää kairaan pintaan nostettavaksi osa puuta. Järjestelmällisellä kairan meren pohjaan laskemisella ja nostamisella Franzén arveli löytävänsä Vasan tai muita puurunkoisia aluksia, joita Tukholman edustalle oli uponnut.

Hylyn tunnistuksen ja monien nostoyritysten jälkeen Vasa onnistuttiin viimein 24. huhtikuuta 1961 nostamaan pinnalle. Alus vietiin heti tukholmalaiselle kuivatelakalle, missä sitä kunnostettiin ja tutkittiin. Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä että alus on 1600-luvun parhaiten säilynyt laiva, koska laivamadot eivät ole vaurioittaneet hylkyä.

Laivasta ja sen lähistöltä löytyi yli 26 000 esinettä. Näihin kuuluvat aluksen kaikki kuusi purjetta ja yli 700 patsasta. Alun perin patsaat oli kiinnitetty laivan runkoon, mutta vuosisatojen aikana pultit ruostuivat olemattomiin ja patsaat putosivat merenpohjaan. Vasasta löytyneet esineet olivat säilyneet erittäin hyvin. Itse asiassa laivasta löytyneet vaatteet olivat niin hyväkuntoisia, että niitä voisi yhä pitää yllä.

Vasan nostoon liittyy myös yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista teekkarijäynistä, jossa laivan kannelle vietiin ennen nostoa pieni Paavo Nurmen juoksijapatsas.[5][6]

KunnostusMuokkaa

 
Vasa-museo ulkopuolelta katsottuna.

Noston jälkeen piti laivan pelastamiseksi kuitenkin ryhtyä toimiin nopeasti. Yli 330 vuoden ajan meren pohjassa ollut hylky olisi hajonnut pian ilman konservointitoimia. Aluksi Vasa pidettiin vain märkänä, kunnes päädyttiin polyetyleeniglykoliin (PEG). Kyseessä on vesiliukoinen vahamainen aine, joka tunkeutuu puuhun ja syrjäyttää veden. Vasaa pidettiin PEG-suihkussa vielä monta vuotta.

Veden saasteissa oli paljon rikkiä, mikä ilman hapen vaikutuksesta alkoi muuttua syövyttäväksi rikkihapoksi. Prosessi on yhä käynnissä. Konservoijilla onkin runsaasti työtä Vasan säilyttämiseksi nykykunnossa. Merkittävin ja tärkein laivan kuntoa ylläpitävä tekijä on kuitenkin Vasa-museossa tarkkaan vakiona pysyvä ilmasto.

13 500 osasta koottu Vasa on nykyisin Tukholman Vasa-museossa, jonka rakennuslupa myönnettiin vuonna 1981. Jopa 384 arkkitehtia esitteli näkemyksiään museosta ja sen sijainnista. Suunnittelukilpailun voitti arkkitehtipari Göran Månsson ja Marianne Dahlbäck. Museon rakennustyöt aloitettiin 2. marraskuuta 1987, ja museo avattiin yleisölle 15. kesäkuuta 1990.

LähteetMuokkaa

  1. Polyetylene glycol (PEG) treatment, The Vasa's New Battle (Internet Archive)
  2. Wallius, Anniina: Vasa-laiva oli yllättävän vino - siksikö se upposi? Yle Uutiset. 12.6.2012. Yleisradio. Viitattu 12.6.2012.
  3. Fairley, R. E. and Willshire, M. J. Why the Vasa Sank: 10 Problems and Some Antidotes for Software Projects. IEEE Software, vol. 20, no. 2 (Mar/Apr 2003) s. 18-25.
  4. Cederlund, Carl Olof (2006). Vasa I, The Archaeology of a Swedish Warship of 1628, toim. Fred Hocker. Sivu 88–89. ISBN 91-974659-0-9
  5. Paavo Nurmi - vielä kerran TTKY. Viitattu 14.10.2013.
  6. Olli Ihamäki: Teekkarien kuningasjäynästä puoli vuosisataa 28.4.2011. Yleisradio. Viitattu 14.10.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasa.