Vanuminen tarkoittaa villaisten ja muita eläinkarvakuituja sisältävien tekstiilien huopautumista ja kutistumista. Näin tapahtuu kosteuden, lämmön, mekaanisen liikkeen ja saippuan vaikuttaessa tekstiiliin, jolloin muodostuu tiivis kuitumassakerros. Vanumisen jatkuessa tuotteen sidos- ja lankarakenne lopulta häviää kokonaan, tuote kutistuu ja siitä tulee tiivistä kuitumassaa.[1][2]

Villa- ja karvakuitujen suomumainen pintarakenne saa aikaan kitkakerroineron.[2] Suomupintaisten kuitujen siirtyessä toistensa suhteen suomujen myötäsuuntaan on kuitujen välinen kitka paljon pienempi kuin niiden liikkuessa suomujen vastasuuntaan. Vanumista tapahtuu erityisesti pestäessä tuotetta, jolloin kuitujen pinta tulee liukkaaksi, ja ne liukuvat kuitusuomujen myötäsuuntaan. Liukuessaan kuidut päätyvät tuotteen rakoihin muodostaen tiiviin huopamaisen pinnan.[1]

Vanumista hyödynnetään villakankaiden viimeistyksessä ja huopaamalla valmistettavien tuotteiden teossa. Pesuun liittyvää vanumista on pyritty vähentämään erilaisilla kemiallisilla viimeistysmenetelmillä, mutta usein ne heikentävät villan hyviä ominaisuuksia. Kemiallisessa pesussa vanuminen on hyvin vähäistä.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 9, palsta 993, hakusana vanuminen. Helsinki: Otava, 1965.
  2. a b c Uusi tietosanakirja. Osa 22, palstat 732–733, hakusana vanuminen. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.