Vanhat rehelliset suomalaiset

”Vanhat rehelliset suomalaiset” oli 1800-luvun puolivälissä nimitys fennomaanien maltilliselle siivelle, joka oli ryhmittynyt vuonna 1847 perustamansa Suometar-lehden ympärille. Ryhmän johtohahmo oli August Ahlqvist ja siihen kuuluivat Paavo Tikkanen, D. E. D. Europaeus, Rietrikki Polén sekä jonkin aikaa myös August Schauman. He olivat eri linjoilla J. V. Snellmanin ja myöhemmin varsinkin Georg Zacharias Forsmanin (Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen) johtamien niin sanottujen jungfennomaanien kanssa.[1][2][3]

”Vanhojen rehellisten suomalaisten” mielestä suomalaisuuden olisi noustava ”luonnollista tietä” eli vähittäisen kulttuurisen ja sivistyksellisen kehityksen kautta eikä poliittisen taistelun tuloksena.[1] He eivät myöskään hyväksyneet Snellmanin ajamaa lojaaliutta Venäjää kohtaan eivätkä Yrjö-Koskisen näkemystä, jonka mukaan Suomi voisi katkaista henkiset siteet Ruotsiin kiitollisuudenvelkaa tuntematta. Varsinkin Ahlqvist halusi päinvastoin korostaa ruotsalaisen kulttuuriperinnön merkitystä Suomelle ja pitää yllä suhteita Ruotsiin. Helsingin yliopistolla ”vanhat rehelliset” hallitsivat savo-karjalaista osakuntaa, Yrjö-Koskisen kannattajat puolestaan pohjalaista osakuntaa.[3][2] Jungfennomaanit syrjäyttivät ”vanhojen rehellisten” ryhmän suomalaisuusliikkeen johdosta 1860-luvun alussa, mutta nämä tekivät vielä saman vuosikymmenen lopulla epäonnistuneen yrityksen saada liikkeen uudelleen haltuunsa.[2]

Vuonna 1863 jungfennomaanit tekivät väliaikaisesti sovinnon ”vanhojen rehellisten” kanssa ja nousivat mukaan määräämään Suomettaren linjasta. Sopu ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja katkesi Yrjö-Koskisen ja August Ahlqvistin katkeraan keskinäiseen linjaerimielisyyteen. Lehden julkaiseminen jouduttiin lopettamaan tilaajien vähäisyyden ja sitä seuranneen vararikon vuoksi 1866. Yrjö Koskinen tukijoineen perusti 1869 sen seuraajaksi Uuden Suomettaren.[4]

Nimitykset ovat siinä suhteessa harhaanjohtavia, että ikäero ”vanhojen” ja ”nuorten” fennomaanien johtajien välillä oli itse asiassa vähäinen[2].

LähteetMuokkaa

  1. a b Vesa Vares: Meurman, Agathon (1826 - 1909) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d Matti Virtanen: Fennomanian perilliset: Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka, s. 86–88. SKS 2002.
  3. a b Matti Klinge (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 569, 571–572, 579. Otava 1989.
  4. Venla Sainio: Yrjö-Koskinen, Georg Zacharias (1830 - 1903) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.