Vanhamoisio
Vanhamoisio (ven. Ванга-Мыза, Vanga-Myza) oli inkeriläinen kylä, joka kuului Venjoen luterilaisen seurakuntaan. Nykyään entinen kylän alue kuuluu Kommunarin kaupunkiin.
Vanhamoisio sijaitsi Venjoen länsirannalla. Ruotsin vallan aikana tällä paikalla sijaitsi hovi, mistä kylä lienee saanut nimensä. Perimätietojen mukaan sissisoturi Taneli Luukkoinen oli syntynyt ja kuollut (n. vuonna 1713) Vanhamoisiossa. 1800-luvulla käytettiin kylän nimenä myös "Hulila", joka oli käytännössä Vanhamoision eteläosa.
Vuonna 1849 Vanhamoisiossa asui 104 inkeriläistä (savakoita) (58 miestä ja 46 naista)[1]. Vanhamoision talot oli rakennettu kahteen riviin pitkin kylän katua, kuten Inkerissä oli tapana. Kylän lähellä perustettiin 1800-luvun puolivälissä paperitehdas, jonka työväki oli suurimmalta osaltaan muualta tullutta.
Kylän suvut oli Luukkonen (Lukkonen) ja Huli. Vuonna 1926 Vanhamoisiossa oli 67 taloa ja 250 asukasta, niistä 189 henkilöä (42 taloa) - inkeriläisiä[2].
Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuosina 1943-1944 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.
Kylä purettiin lopullisesti 1960-luvulla, kun Kommunarin kaupungissa rakennettiin uusi paperitehdas.
Lähteet muokkaa
Tynni, Aale: Inkeri, Inkerini.. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16694-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.