Valonheitin

Valonheitin on tehokas sähköllä toimiva valaisin, joka lähettää voimakkaan, heijastimen avulla suunnatun, kootun valonsäteen. Valonheittimiä käytetään tyypillisesti jonkin kohteen valaisuun pimeässä, sekä varsinkin aiemmin myös viestitykseen.

Ilmatorjuntavalonheitin käytössä (1940).

Merenkulussa valonheitin on tärkeä apuväline, ja niitä on käytössä kaikenkokoisilla ja -tyyppisillä aluksilla. Merellä valonheittimiä käytetään muun muassa navigoinnin apuvälineinä pimeällä, sekä meripelastustoiminnassa pimeäetsinnöissä.

Valonheittimiä Ilmatorjuntamuseossa.

Sodankäynnin historiassa valonheittimiä on käytetty moniin tarkoituksiin. Ilmatorjunnassa valonheittimet olivat yöllisissä taisteluissa merkittävässä roolissa ennen tutkan keksimistä. Laivastot käyttivät valonheittimiä edelläkuvattujen tarkoitusten lisäksi vilkkuviestintään.

Joukkoyksiköt

Helsingin ilmapuolustuksessa oli keväällä 1943 valonheitinpatteri, jonka vahvuus oli 500 henkilöä. Se oli jakautunut kymmeneen valonheitinjaokseen. Elokuussa 1943 muodostettiin niistä neljä valonheitinosastoa, joissa jokaisessa oli kolme valonheitinjaosta. Tammikuussa 1944 valonheitinosastoista muodostettiin valonheitinpatteristo. Valonheitinpatteristo koostui aluksi neljästä valonheitinpatterista (1-3. ja 5.Vh.Ptri), joiden vahvuus oli suurimmillaan elokuussa 1944 jopa 859 henkilöä. Elokuussa 1944 valonheitinpatteriston henkilöstö ja kalusto uudelleenorganisoitiin kahdeksi kolmipatteriseksi valonheitinpatteristoksi.

Taktiikassa kuulosuuntimella ennakoitiin lähestyvien pommituslentokoneiden tulosuunta, jonka perusteella hakuvalonheittimet ryhtyivät etsimään lentokoneita taivaalta. Kun kone oli löydetty, alkoivat seurantavalonheittimet seurata ilmatorjuntatykkien avuksi lähestyvää lentokonetta jopa 20 km:n päässä maalista. Hakuvalonheittimet puolestaan ryhtyvät etsimään uusia lähestyviä koneita.