Valkoinenpaimenkoira

koirarotu

Valkoinenpaimenkoira (saks. Weisser schweizer Schäferhund, ransk. berger blanc suisse, ital. pastore svizzero bianco) on sveitsiläinen perhe-, seura- ja harrastekoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Valkoinenpaimenkoira on nykyisin etupäässä seura- ja harrastuskoira.[2]

Valkoinenpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa alkuperämaa  Yhdysvallat ja  Kanada
jalostusmaa  Sveitsi
Määrä Suomessa rekisteröity
4 076[1]
Rodun syntyaika 1900-luvun loppupuoli
Alkuperäinen käyttö paimen- ja palveluskoira
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Elinikä 12–14
Muita nimityksiä valkkari, berger blanc suisse, Weisser schweizer Schäferhund, pastore svizzero bianco, White Swiss Shepherd, pastor blanco suizo, šveitsi valge lambakoer
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#347
Ulkonäkö
Paino uros 30–40 kg
narttu 25–35 kg
Säkäkorkeus uros 60–66 cm
narttu 55–61 cm
Väritys valkoinen

Rotumääritelmä

muokkaa

Ulkonäkö

muokkaa

Uroksen säkäkorkeus on 60–66 cm ja nartun 55–61 cm. Valkoinenpaimenkoira on voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen koira, jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto sekä tasapainoiset rungon ääriviivat. Valkoinenpaimenkoira-rodulla on suora ja vaaka selkälinja. Sillä tulisi olla tummat silmät ja tumma kuono.

Kaksinkertainen karvapeite on keskipitkää tai pitkää, tiheää ja rungonmyötäistä; runsasta aluskarvaa peittää sileä ja paksu peitinkarva.

Alkuperä ja käyttö

muokkaa

Valkoinenpaimenkoira on saksanpaimenkoirasta eriytynyt rotu. Kun valkoinen väri luettiin saksanpaimenkoirassa virheeksi 1930-luvulla, valkoiset saksanpaimenkoirat katosivat Euroopasta miltei kokonaan. Siihen saakka valkoista oli esiintynyt saksanpaimenkoirissa muiden värien ohella. Valkoisten saksanpaimenkoirien kanta kuitenkin säilyi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa niitä alettiin myös kasvattaa. Pohjois-Amerikasta valkoiset saksanpaimenkoirat palautuivat 1970-luvulla Eurooppaan ja etenkin Sveitsiin. Yhdysvaltalaista 5. maaliskuuta 1966 syntynyttä Lobo-urosta pidetään Sveitsissä rodun kantaisänä. Omaksi rodukseen se tunnustettiin Sveitsissä 1991.

Valkoinenpaimenkoira on monipuoliseen harrastamiseen sopiva koira, yleensä lapsiystävällinen perhe- ja seurakoira. Sen käyttöominaisuudet eivät ehkä yksilöpoikkeuksia lukuun ottamatta ole yhtä vaativaan työskentelyyn sopivia kuin kantarotu saksanpaimenkoiralla. Rotu sai Suomessa palveluskoiraoikeudet vuoden 2006 alussa.

Valkoinenpaimenkoira on saanut huomiota viime vuosina myös Suomessa. Vuonna 2009 valkoisiapaimenkoiria rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon 369 kappaletta.

Käyttäytyminen ja luonne

muokkaa
 
Pitkäkarvainen valkoinenpaimenkoira-pentu.

Eloisa ja tasapainoinen luonne, tarkkaavainen ja helposti koulutettava, palvelualtis. Ystävällinen ja vaatimaton. Isäntäänsä  kiintynyt ja sosiaalinen, minkä ansiosta sopeutuu erinomaisesti erilaisiin tilanteisiin. Ei koskaan pelokas eikä aiheettomasti vihainen. Iloinen ja oppivainen työ- ja harrastuskoira, joka soveltuu koulutettavaksi erilaisiin tehtäviin.

Terveys

muokkaa

Rodussa esiintyviä sairauksia ovat muun muassa lonkka- ja kyynernivelsairaudet, silmäsairaudet, ruokatorvenlaajentuma, korva- ja silmätulehdukset ja myös ruuansulatuselimistön ongelmia esiintyy.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Valkoinenpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto, 2019. Haettu 11.8.2019.
  2. Rotumääritelmä Suomen valkoinenpaimenkoira ry - Finlands vit herdehund. Viitattu 5.2.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa