Valistuksen ajan kirjallisuus
Valistuksen ajan kirjallisuus sisälsi uusia piirteitä, mutta ei varsinaisesti luonut uutta kaunokirjallista tyyliä. Valistusajan kirjallisuus sisälsi paljon tietoa, ja asiaproosalle ominainen, tieteellistä termistöä sisältävä kirjoitustyyli nousi esiin. Kun valistusta edeltänyt klassismi painotti hyvin muotoiltua ja tasapainoista tekstiä, valistuksen kirjallisuudelle tärkeää oli saada välitetyksi tieto. Toisaalta selkeys ja konkreettinen kieli olivat keskeisiä myös valistuksen kirjallisuudelle.[1]
Kirjallisuuden piirteitä muokkaa
Faktatieto valtasi suuren osan teksteistä, ja mielikuvituksen osuus kirjallisuudessa jäi taka-alalle. Teksteistä karsittiin pois kaikki se, mikä ei ollut oleellista, jolloin tunteiden ja mielialojen kuvailu väheni.[2] Valistuskirjallisuus syntyi ensisijaisesti kouluttautuneen porvariston tarpeisiin mutta tavoitti laajemman lukijakunnan sanomalehtien julkaisemisen yleistyessä.[3]
Valistuskirjailijat tunsivat tehtäväkseen sivistää kansaa, antaa heille uutta tietoa maailmasta ja saada heidät ajattelemaan itse. Kirjallisuus tarjosi tietoa politiikasta, taloudesta, luonnosta ja ihmisestä. Tyypillisiä arvostelun aiheita olivat yhteiskunta, yksinvaltius ja uskonto. Matkakirjallisuutta kirjoitettiin myös paljon, sillä se antoi paljon tietoa muusta maailmasta ja mahdollisti siinä sivussa oman maan epäkohtien tarkastelun.[4] Sensuurin takia arvostelu kätkettiin usein teksteihin, esimerkiksi satuihin, mutta sanoma tuli kuitenkin selväksi rivien välistä.lähde?
Merenkulkijat, löytöretkeilijät ja lähetyssaarnaajat toivat tietoa eri kulttuureista ja ihmisten erilaisuudesta. Esimerkiksi luonnonkansojen kulttuureista löydettiin hyviä puolia, joiden kautta eurooppalaisen yhteiskunnan epäkohtia alettiin huomata. Euroopan ulkopuolelta tuotujen tietojen pohjalta alettiin julkaista kirjoja. Aluksi ne pohjautuivat todellisiin matkoihin ja havaintoihin. Ne toivat uusia ajatuksia ja olivat suosittuja kirjamarkkinoilla. Lukijat huomasivat muista kansoista lukiessaan, että eurooppalaiset olosuhteet ovat puutteellisia. Myöhemmin alettiin tehdä myös kuviteltuja matkakertomuksia, jotka kertoivat ihanneyhteiskunnista. Niillä lisättiin arvostelua eurooppalaista yhteiskuntaa kohtaan.[5]
Valistuskirjallisuus eri maissa muokkaa
Englanti muokkaa
Mainio vallankumous 1688 aloitti Englannissa uuden vapaamielisen ajan. Uusi vapaus oli ennen kaikkea myös sananvapautta. Ennakkosensuuri lakkautettiin Englannissa vuonna 1695. Vallankumoukselliset ja uskontoa rienaavat teokset voitiin kuitenkin vielä takavarikoida ja tekijöitä rangaista.[6] Poliittisia mielipiteitä alettiin vaihtaa kahviloissa, joissa kehittyi uusi lukeva yhteisö sanomalehtien ilmestymisen ansiosta. Uusi kirjallisuus suunnattiin suurelta osin niiden asiakkaille eli varakkaalle porvaristolle ja vapaamieliselle aatelille.[6] Keskeisiä kirjailijoita Englannissa valistusaikana olivat Jonathan Swift ja Daniel Defoe.[7]
Ranska muokkaa
Ranskasta tuli valistuksen kieli maan kirjailijoiden ansiosta. Kirjallisuutta käytettiin myös politiikan vaikutuskeinona, sillä ennakkosensuuri ei ollut sitä rajoittamassa. Tuomittavia kirjoja poltettiin kirjarovioilla, tosin vasta sen jälkeen kun kielletyt kohdat oli luettu ääneen ja sanoma näin levitetty kuulijoille.[8]
Valistuksen ajan kirjailijoita ja heidän teoksiaan muokkaa
_-001.jpg)
- Jean-Jacques Rousseau (1712–1778)
- Yhteiskuntasopimuksesta (1762)
- Émile eli kasvatuksesta (1762)
- Voltaire (1694–1778)
- Candide (1759)
- Daniel Defoe (n. 1660 – 1731)
- Robinson Crusoe (1719)
- Jonathan Swift (1667–1745)
- Gulliverin matkat (1726)
- Tynnyritarina (1704) suom. Jyrki Vainonen, Helsinki: Loki-Kirjat 2004 ISBN951-825-020-0
- Charles-Louis de Secondat de Montesquieu (1689-1755)
- De l'Esprit des Lois (1748)
- Persialaisia kirjeitä (1721)
- Denis Diderot (1713–1784)
- Encyclopédie (1780)
- Markiisi de Sade (1740–1814)
- Justine, eli hyveellisen neidon kovat kokemukset (1791)
- David Hume (1711–1776)
- Johann Wolfgang von Goethe[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Peda.net (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.1.2010
- ↑ Jyväskylän yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.1.2010.
- ↑ Internetix: Tyylikaudet. Viitattu 27.1.2010.
- ↑ Schück, Henrik: Yleinen kirjallisuuden historia 7. WSOY 1951, suomentanut Katri Ingman-Palola.
- ↑ F. J. Billeskov Jansen ym.: Kansojen kirjallisuus 5: Valistuksen aika. Helsinki: WSOY, 1976 ISBN 951-0-06345-2
- ↑ a b Jyväskylän yliopisto: Englantilainen valistus. Viitattu 27.1.2010 (Archive.org)
- ↑ Grimberg, Svanström: Kansojen historia 16: Valistuksen aika, Helsinki: WSOY 1983 ISBN 951-0-09744-6
- ↑ Jyväskylän yliopisto: Ranskalainen valistus (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.10.2010.
- ↑ Wisegeek.com. Viitattu 27.1.2010.