Välityömarkkinat
Välityömarkkinat ovat vapaiden työmarkkinoiden ja työttömyyden välillä olevaa työssäoloa, josta pyritään sijoittumaan vapaille työmarkkinoille.[1] Ne on tarkoitettu lähinnä vaikeasti työllistyville työnhakijoille.[2] Välityömarkkinat voivat tarjota heille sekä riittävää sosiaalista tukea että pysyvää toimeentuloa.[2] Kolmas sektori, kuten yhdistykset vastaavat suurimmalta osin välityömarkkinoista.
Välityömarkkinoiden käsitteellinen perusta muokkaa
Välityömarkkinat jakaantuvat työllistymistavoitteen ja tavoitteen toteuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden perusteella kahteen tyyppiin. Välityömarkkinoilta henkilön odotetaan siirtyvän suhteellisen nopeasti avoimille työmarkkinoille työvoimakoulutuksen ja palkkatuen turvin, kun taas välittävillä työmarkkinoilla tarvitaan laajempia kuntouttavia toimenpiteitä eikä kaikkien kohdalla työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollistakaan. Edellinen – välityömarkkinat – kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön sekä jälkimmäinen – välittävät työmarkkinat – sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle.
Isossa-Britanniassa välityömarkkinat kytketään usein avointen työmarkkinoiden kysyntään. Esimerkiksi Skotlannissa ovat aputyövoiman puutteesta kärsivät organisaatiot, kuten sairaalat, alkaneet järjestöjen kanssa yhteistyössä luoda suoria yhteyksiä kuntoutettaviin ja vajaatyökykyisiin ihmisiin ja alkaneet kouluttaa heitä omiin töihinsä.[3]
Erityisesti kuntauudistus tulee aiheuttamaan myös välityömarkkinoille monia paineita, kuten myös se, että eri puolella maata on hyvin erilaiset mahdollisuudet edetä välityömarkkinoilla.[3] Tärkeää on myös yhteyksien luominen välityömarkkinoilta työvoiman kysyntään.
Työministeriön toimintakertomus 2006 otti esille "välityömarkkinat" uutena käsitteenä. Siirtymätyötä käytetään apuna, kun selvitetään ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä parannetaan heidän edellytyksiään työllistyä ja työmarkkinavalmiuksiaan.[1] Yhdistysten lisäksi välityömarkkinoiden työpaikkoja tarjoavat myös valmennus- ja sosiaalipalvelusäätiöt, työpajat ja muut yhteisöt, esimerkiksi sosiaaliset yritykset.[1] Lisäksi työpaikkoja on jonkin verran tarjolla myös kunnissa sekä valtion virastoissa ja laitoksissa.[1]
Siirtymätyöpaikkoja järjestettäessä muualla kuin kunnissa ja valtiolla edellytetään, että valtion taloudellisella tuella palkataan henkilöstö, joka huolehtii käytännön asioista, kuten tuella palkattujen työntekijöiden perehdytyksestä ja ohjauksesta.[1] Työllisyyspoliittisella projektituella on vuodesta 1998 lähtien järjestetty pääasiassa pitkään työttöminä olleille työmarkkinatoimenpiteitä ja palkkatuettuja työllisyysmahdollisuuksia. Vuonna 2006 projektitukea myönnettiin 327 toimijalle, joista noin 65 prosenttia oli rekisteröityjä yhdistyksiä.[1] Seuraavaksi suurin osuus oli kuntien, noin 14 prosenttia.[1] Vuonna 2006 omatoimisuusavustusta myönnettiin 140 toimijalle, joista 115 oli työttömien yhdistyksiä.[1]
Euroopan sosiaalirahaston ohjelmat muokkaa
Suomessa järjestetään Euroopan sosiaalirahaston ohjelman puitteissa kehittämisohjelmia, esimerkiksi seuraavat:
- Välityömarkkinat/siirtymätyömarkkinat –kehittämisohjelma (työministeriö)
- Välityömarkkinat/välittävät työmarkkinat –kehittämisohjelma (sosiaali- ja terveysministeriö)
Siirtymätyömarkkinat tarjoavat työmarkkinatoimenpiteitä (työharjoittelu ja työelämävalmennus) ja palkkatuettua työtä, joiden on tarkoitus parantaa työttömien ammattitaitoa ja osaamista ja näin edistää heidän pääsyään avoimille työmarkkinoille.[4]
Välittävien työmarkkinoiden tarkoituksena on muodostaa aktiivisen sosiaali- ja työvoimapolitiikan palveluista avoimille työmarkkinoille johtavia työllisyyspolkuja ja kohdentaa välittävien työmarkkinoiden palveluita tukemaan työttömien sosiaalista toimintakykyä.[4]
Kolmannen sektorin näkemyksiä muokkaa
Työvoimapoliittisissa ohjelmissa välityömarkkinoita on hyvin usein etsitty kolmannelta sektorilta, kansalaisjärjestöistä. Vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten työllistymistä edistävä Vates-säätiö ja Valtakunnallinen Työpajayhdistys ottivat laajasti kantaa välityömarkkinoihin ja asettivat niille esimerkiksi seuraavanlaisia ehtoja:
- Kaikilla heikossa työmarkkina-asemassa olevilla ja työllistymiseensä tukea tarvitsevilla henkilöillä tulee olla oikeus välityömarkkinoiden palveluihin. Työttömyysajan pituus tai henkilön työmarkkina-asema ei saa määrittää sitä millaista palvelua yksilö saa. Kohderyhmän erilaiset tarpeet pitää tunnistaa.
- Välityömarkkinoita tulee kehittää niin, että pitkien kuntoutus- ja valmennuspolkujen turvaamisen lisäksi kiinnitetään huomiota erityisesti siirtymävaiheen ja avoimilla työmarkkinoilla tapahtuvan kuntoutus-, koulutus- ja valmennustoiminnan kehittämiseen ja rahoitukseen
- Välityömarkkinoista ei saa muodostua eriytynyttä, suljettua palvelujärjestelmää, joka pikemminkin vähentää ihmisten työelämään osallistumista ja osallisuutta kuin lisää sitä. Työllistämistoiminnan tulee tapahtua yhteistyössä työnantajien kanssa.
- Välityömarkkinoiden tulee tarjota pysyvää, työsuhteista työtä erilaisten työnantajien palveluksessa niille, jotka eivät työllisty avoimille työmarkkinoille. Tämä edellyttää joustavia työaika-, palkkatuki- ja henkilökohtaisen tuen ratkaisuja.
Lähteet muokkaa
- Robert Arnkil, Vappu Karjalainen, Peppi Saikku, Timo Spangar, Sari Pitkänen: Työvoimatoimistot ja työvoiman palvelukeskukset tänään ja huomenna. Työministeriö, 2007.
- Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirjaesitys 2007-2013. Työministeriö, 2006.
- Vipuvoimaa EU:lta. ESR-teemabulletiini, 2007.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- www.vates.fi[1]
- http://www.mol.fi/esr
- http://www.valke.fi/
- http://www.heinola.fi/oksa-projekti (Arkistoitu – Internet Archive)