Välimerentyräkki
Välimerentyräkki (Euphorbia characias) on monivuotinen[3] ja myrkyllinen tyräkkikasvi. Kasvin latinankielinen nimi characias pohjautuu antiikin kreikkalaisen lääkärin ja kasvitieteilijän Dioskorideen teksteihin. Nimi viittaa kasvin suosimaan kiviseen tai kallioiseen elinympäristöön (hárakas = kivi).[1]
| Välimerentyräkki | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Tyräkkikasvit Euphorbiaceae |
| Suku: | Tyräkit Euphorbia |
| Laji: | characias |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko
muokkaaVälimerentyräkin lehdet ovat harmaat, pitkulaiset ja niitä on paljon. Kasvin varret ovat suoria ja vahvoja, ja alaosastaan paljaita. Välimerentyräkki kasvaa 30–80 senttimetriä korkeaksi. Kasvin kukinto on lyhytlapakkoinen ja muodoltaan tiheä sarja. Välimerentyräkki kukkii tammikuun lopulta toukokuun alkuun.[1]
Levinneisyys
muokkaaVälimerentyräkki kasvaa kotoperäisenä Välimeren alueella.[4][2] Pohjois-Amerikassa kasvia tavataan Yhdysvaltojen länsirannikolla Kalifornian osavaltion Alamedan piirikunnassa, jonne se on istutettu.[3][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Papiomitoglou, Vangelis (engl. käännös Pittinger, Jill): Wild flowers of Crete, s. 82. Mediterraneo Editions, 2006. ISBN 960-8227-77-1 (englanniksi)
- ↑ a b c Species details: Euphorbia characias The Species 2000 & ITIS Catalogue of Life. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b PLANTS Profile: Euphorbia characias United States Department of Agriculture, Natural Resources Conservation Service (NRCS). Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Katz, Ulrich: Euphorbia characias Botanischer Garten, Ruhr-Universität Bochum. Viitattu 4.4.2012. (saksaksi)
- ↑ County Distribution United States Department of Agriculture, Natural Resources Conservation Service (NRCS). Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
