Väinö Salovaara

suomalainen poliitikko

Väinö Veikko (Väinö V.) Salovaara (vuoteen 1906 Sillfors; 26. helmikuuta 1888 Iitti29. lokakuuta 1964 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri ja myöhemmin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. SDP:n puheenjohtajana hän toimi 1942–1944.[1]

Väinö Salovaara
Ministeri Väinö Salovaara
Ministeri Väinö Salovaara
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Cajanderin III hallitus
2.9.1938–1.12.1939
Rytin I hallitus
1.12.1939–27.3.1940
Rytin II hallitus
27.3.1940–4.1.1941
Rangellin hallitus
4.1.1941–5.3.1943
Linkomiehen hallitus
5.3.1943–8.8.1944
Hackzellin hallitus
8.8.1944–21.9.1944
Urho Castrénin hallitus
21.9.1944–17.11.1944
Edeltäjä Hannes Ryömä
Seuraaja Eero Wuori
Kansanedustaja
1.9.1939–5.4.1945
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1888
Iitti
Kuollut29. lokakuuta 1964 (76 vuotta)
Helsinki
Tiedot
Puolue SDP

Salovaaran vanhemmat olivat värjäri Aleksander Sillfors ja Amanda Vilander. Hän kävi kansakoulun ja suoritti teknillisen koulun mekaanisen osaston 1907, sähköteknillisen osaston 1915, elektroteknillisen oppijakson 1911 ja metallien valmistus- ja käsittelykurssin 1924.[2]

Salovaara työskenteli konepajoissa Suomessa ja Venäjällä 1903–1908. Hän oli Helsingin kaupungin sähkölaitoksen konemestarina 1909–1918. Vuonna 1918 Salovaara oli Töölön työläisten kauppa oy:n toimitusjohtajana ja sen jälkeen hän toimi Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä Metallityöläinen-lehden päätoimittajana 1919–1924. Salovaara oli Helsingin kaupungin työlupien toimitusjohtaja 1923–1924, Osuusliike Elannon ylikonemestari 1924–1937 ja Helsingin kaupungin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja 1942–1951.[2]

Salovaara oli SDP:n kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1939–1945. Hän toimi Cajanderin III hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 1937–1938 ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1938–1939. Salovaara oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri myös Rytin I hallituksessa 1939–1940, Rytin II hallituksessa 1940–1941, Rangellin hallituksessa 1941–1943, Linkomiehen hallituksessa 1943–1944 sekä Hackzellin ja Urho Castrenin hallituksissa syksyllä 1944.[3]

Kunnallispolitiikassa Salovaara oli mukana Helsingin kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin ja kaupunginhallituksen jäsenenä.

Lähteet muokkaa

  1. Seppinen, Ilkka: ”Salovaara, Väinö (1888–1964)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 649–650. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Väinö Salovaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Väinö Salovaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Kaarlo Harvala
SDP:n puheenjohtaja
1942–1944
Seuraaja:
Onni Hiltunen
Edeltäjä:
Hannes Ryömä
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1938−1944
Seuraaja:
Eero Wuori