Väinö Salmi (muistelmakirjailija)

Väinö Salmi (1895 Pukkila1981 Borås) oli suomalainen puuseppä ja muistelmakirjailija.[1][2]

Väinö Salmi osallistui Suomen sisällissotaan punaisten puolella ja sai sodan jälkeen valtiorikostuomioistuimessa elinkautisen vankeustuomion. Hän vapautui vuonna 1925 yleisen armahduksen yhteydessä ja siirtyi sitten tammikuussa 1927 Neuvostoliittoon. Salmi työskenteli Neuvosto-Karjalassa eri tehtävissä kunnes päätyi jatkosodan alkaessa 1941 taas Suomeen. Sodan jälkeen Valpo pidätti hänet 1947 ja häntä uhkasi Neuvostoliittoon luovutus. Salmi pääsi kuitenkin vapaaksi kun Valpo lakkautettiin 1948 ja sen jälkeen hän muutti Ruotsiin jonne hän jäi pysyvästi asumaan.[1]

Salmi julkaisi kolme muistelmateosta 1960- ja 1970-luvuilla. Ensimmäinen kirja Olin punikki käsitteli Salmen vaiheita sisällissodan aikana ja vankeutta Tammisaaren vankileirillä, myöhemmät kirjat kuvasivat hänen kokemuksiaan Neuvosto-Karjalassa.

Väinö Salmen poika Osmo Salmi jäi Neuvostoliittoon jatkosodan jälkeen ja muutti Suomeen vain 1990-luvun alussa.[3] Hänkin kirjoitti kolme muistelmakirjaa, Lapsuuteni Neuvosto-Karjalassa (2006), Miehitetty Aunus (2007) ja Ihmiset usvassa (2008).[4]


Teoksia muokkaa

  • Olin punikki. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1967
  • Pakolaisena Itä-Karjalassa eli Neljätoista vuotta sosialismia rakentamassa : Muistelmien 2. osa vuosilta 1927-1929. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1970
  • Punaisen sirpin Karjala : muistelmia ja vastamuistelmia suomalaisten kommunistien kohtaloista Neuvosto-Karjalassa. Alea-kirja, Helsinki 1978

Lähteet muokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.