Väinö Kristian Ahola
Väinö Kristian Ahola (19. elokuuta 1894 Helsinki – 18. joulukuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja ja virkamies, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Aholan vanhemmat olivat kalastusaseman hoitaja, vääpeli Kristian Ahola ja Eva Elisabeth Kokkonen ja puoliso 1921–1963 arkistonhoitaja Martta Anna Matilda Allas. Ahola tuli ylioppilaaksi vuonna 1914. Osallistuttuaan Suomen sisällissotaan hän opiskeli metsäalaa, valmistuen metsänhoitajaksi vuoden 1918 lopulla. Metsähallituksen palveluksessa Ahola aloitti vuonna 1919 polttopuutoimiston ylimääräisenä apulaisena. Seuraavana vuonna hänestä tuli Jokioisten kartanon apulaismetsänhoitaja ja vuoden 1930 alkupuolella hoitoalueen aluemetsänhoitaja Viitasaarelle. Hän hoiti samalla myös useaan otteeseen metsänhoidon tarkastajan virkoja, mihin tehtävään hän sai pysyvän nimityksen vuonna 1939. Talvisotaan osallistunut ja siellä haavoittunut Ahola toimi jatkosodassa talousupseerina. Ahola valvoi ja ohjasi metsänhoidon tarkastajan tehtävässään valtion metsäomaisuuden hoitoa. Hän vaikutti metsänhoidollisiin kysymyksiin merkittävästi myös monien lehtikirjoitustensa, julkaisemiensa kirjojen ja radioesiintymistensä kautta. Vuonna 1955 hänen virkanimikkeensä muutettiin ylitarkastajaksi ja vuonna 1959 hän sai ansioistaan metsäneuvoksen arvonimen.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
- Taimitarha, sen valmistus, kunnossapito ja hoito, 1930
- Näkökohtia tie- ja polkuverkostosta, 1939
- Hoitoalueen työohjelman laatiminen, 1939
- Metsänviljely, 1950
- Mukurapuista, 1952
- Valtion metsien nykyiset metsänhoitotyöt, 1953
- Langinkoski: välähdyksiä kosken ja sen ympäristön historiasta, 1962
- Langinkoski kautta aikojen, 1964
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Väinö Kristian Ahola Biografiasampo. Viitattu 14.5.2022.
- ↑ Kuolleita. Metsäneuvos Väinö Ahola. Uusi Suomi, 21.12.1965, nro 344, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.5.2022.