Uuno Järvinen
Uuno Elias Järvinen (19. heinäkuuta 1889 Jalasjärvi – 27. toukokuuta 1947) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, pankinjohtaja Samuel Järvinen ja Leena Josefiina Luopajärvi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Anna Suonisen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Järvinen kävi kansakoulun ja Ilmajoen kansanopiston ja maamieskoulun vuosina 1906–1907.[1][2]
Sotilasura muokkaa
Jääkärikausi muokkaa
Järvinen toimi maanviljelijänä Jalasjärvellä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennyspataljoonaan 23. huhtikuuta 1917, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1917 pataljoonan 1. komppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Järvinen saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin Vöyrin sotakouluun 9. komppanian päälliköksi ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Lapinniemellä ja Tampereella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Järvinen palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana Vöyrin sotakoulussa sen tultua sijoitetuksi Helsinkiin. Hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1918 alkaen Jääkärirykmentti 8:aan, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4, ja hänet määrättiin 6. komppanian päälliköksi. Armeijasta Järvinen erosi 16. lokakuuta 1918 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Jalasjärven suojeluskuntaan 1. marraskuuta 1918 ja hän hoiti tehtävää 1. marraskuuta 1919 saakka. Jalasjärveltä hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1919 paikallispäälliköksi Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päälliköksi ja oli tehtävässä 31. elokuuta 1919 saakka. Myöhemmin hän toimi maanviljelijänä Jalasjärvellä ja tilapäistöissä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Järvinen osallistui talvisotaan 49. Kuormastokomppanian päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes siirrettiin komppanianpäälliköksi Polkupyöräkoulutuskomppania 2:een ja edelleen 7. Divisioonan esikuntaan. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin talousupseeriksi Tykistön koulutuskeskus 3:een, josta hänet siirrettiin edelleen Eläinlääkintätoimisto 2:n upseeriksi Kotijoukkojen esikuntaan, missä hän palveli aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet kotiutettiin sairauden vuoksi. Hänet haudattiin Jalasjärvelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Pesäpallo muokkaa
Uuno Järvinen pelasi pesäpalloa vuosina 1922-1927 Toijalan suojeluskunnan, Loimaan Voiman ja Toijalan Vauhdin joukkueissa. Järvinen voitti vuonna 1922 SM-hopeaa pesäpallon Suomen mestaruuskilpailuissa.[3]
Saavutukset muokkaa
- 1 SM-hopea: 1922[3]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.