Urkupiste (saks. Orgelpunkt) on samana pysyvä sävel, joka esiintyy tavallisesti musiikkikudoksen alimmassa äänessä ja jota vasten ylemmät äänet liikkuvat. Duuri–molli-tonaalisessa musiikissa urkupiste on yleensä toonika- tai dominanttisävel. Urkupiste toimii tonaalisesti ja muotorakenteellisesti selkeyttävänä tekijänä sävellyksen lopussa tai impressionistisessa musiikissa sointivärivaikutelmien synnyttäjänä.

Esimerkki urkupisteestä (bassoäänessä).

Nimitys urkupiste viittaa urkuihin, joissa pitkän pedaalisävelen pito on mahdollista; lisäksi urkusävellyksissä urkupiste on yleinen sävellyskeino.

Urkupistettä on käytetty varhaisbarokin taistelumusiikissa (ital. alla battaglia), mm. Heinrich Schützin teoksessa Es steh Gott auf (SWV 356). Urkupiste voi esiintyä myös sävellyksen alussa: J. S. Bachin Matteus-passio, Richard Straussin sävelruno Näin puhui Zarathustra. Henry Purcellin teoksessa Fantasy upon One Note urkupiste kulkee läpi koko teoksen.