Uotin parantola

luontaishoitola Lempäälässä

Uotin parantola (nykyisin Lempäälän Luontaiskylpylä) on vuonna 1926 perustettu Lempäälässä toimiva luontaishoitola, jossa annetaan vesihoitoja. Vesihoitoihin kuuluvat muun muassa höyry- ja saunahoidot, valelut, käärehoidot ja kylmäpyyhehieronta. Hoitojen vaikutusta tehostaa puolivegetaarinen ruokavalio sekä runsas lepo. Parantola sijaitsee Lempäälän keskustassa Pyhäjärven rannalla, ja siellä on nykyisin majoitustilat 40 hengelle 1–5 hengen huoneissa.

Parantolan perusti 1926 pastori ja filosofian maisteri Juho Heikki Uotin (1862–1920) leski kansakoulunopettaja Augusta Matilda Uoti (1863–1936). Pastori Uoti oli kehittänyt parantolassa käytetyt vesihoitomuodot esikuvinaan Keski-Euroopassa suositut Johann Schrothin, Vincent Priessnitzin, Sebastian Kneippin ja Louis Kuhnen luontaishoitomenetelmiä, joihin hän oli käynyt tutustumassa. Hän julkaisi vuonna 1912 aiheesta kirjan Kotiopas terveyden hoidossa. Kirja sai niin hyvän vastaanoton, että Juho Uoti luopui papinvirasta ja siirtyi kokonaan luontaishoitoalalle.

Uotin kehittämiä vesihoitoja annettiin aluksi Helsingissä, mutta vuonna 1925 Augusta Uoti osti Lempäälästä Tyynelä-nimisen tilan ja aloitti parantolatoiminnan paikalla sijainneissa rakennuksissa. Augusta Uoti johti parantolaa pääasiassa Helsingistä käsin. Uotin oppien mukaan toimineita hoitoloita oli 1920- ja 1930-luvuilla Lempäälän ohella myös useissa Suomen kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, Viipurissa, Turussa, Kotkassa ja Haminassa. Augusta Uotin jälkeen kylpylän johtajaksi tuli 1936 Uotien poika Kauko Uoti (1898–1979), joka oli opiskellut luontaislääketiedettä Saksassa ja Itävallassa sekä valmistunut 1933 naturopatian tohtoriksi New Yorkissa sijainneesta The American School of Naturopathy -oppilaitoksesta.

Vuonna 1939 valmistui parantolan kolmikerroksinen tiilinen päärakennus, jossa on hoitotiloja ja asuinhuoneita. Jo 1920-luvun lopulla oli valmistunut kolmikerroksinen puutalo, jossa oli asuinhuoneita potilaita ja henkilökuntaa varten, ja 1930-luvulla valmistui parantolan johtajan perheen asuinrakennus.

Uotin parantolan asiakkaina oli erityisesti 1930- ja 1960-lukujen välisenä aikana monia tunnettuja suomalaisia kuten Ilmari Kianto, Mika Waltari, Aaro Hellaakoski, Thure Bahne, Mikko Oinonen, Ture Junttu, Einari Vuorela, Emmi Jurkka ja Olavi Paavolainen. Jatkosodan jälkeen vuosina 1944–1945 parantolan rakennuksissa toimi Suomessa oleskelleiden Saksan ja Unkarin kansalaisten internointileiri. 1950-luvulla parantolan toiminta keskittyi Lempäälään, kun Tampereella toiminut päivähoitoja antanut hoitola lopetettiin.

Kauko Uotin jälkeen parantolan johdossa on ollut vuodesta 1981 alkaen hänen tyttärensä, sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Kirsti Uoti.

Parantola on Suomen vahimpia yhä toiminnassa olevia vesihoitolaitoksia.[1]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Liisa Suvikumpu: Suomalaiset kylpylät – Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa, s. 186. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-239-8.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kirsti Uoti-Reilama: Uotin parantola 60 vuotta 1926–1986.
  • Vesi vanhin voitehista. Lempäälän Luontaiskylpylä 1926–1996.

Aiheesta muualla muokkaa