Uolevi Anthoni

suomalainen kenraalimajuri

Väinö Uolevi Anthoni (5. helmikuuta 1932 Toijala[1]7. kesäkuuta 2013 Helsinki[2]) oli suomalainen yleisesikuntaupseeri, sotilasarvoltaan kenraalimajuri.

Koulutus muokkaa

Anthonin vanhemmat olivat everstiluutnantti Väinö Johannes Untamo Anthoni (1906–1965) ja Helvi Kyllikki o.s. Saukko (1905–1981). Uolevi Anthoni kirjoitti ylioppilaaksi Ikaalisten yhteiskoulusta 1951 ja opiskeli tämän jälkeen Kadettikoulun 38. kadettikurssilla vuosina 1952–1954. Vuonna 1956 Anthoni suoritti yliupseerikurssin ja 1958 kapteenikurssin. Vuosina 1960–1962 Anthoni opiskeli sotakorkeakoulun aseteknillisellä linjalla.

Palvelusura muokkaa

Uolevi Anthoni suoritti varusmiespalveluksensa Kenttätykistörykmentti 1:ssä vuosina 1951–1952 ja suoritti palvelusaikanaan upseerikoulun. Kadettikoulun jälkeen hän toimi Kenttätykistörykmentti 3:ssa nuorempana upseerina 1954–1955 ja RUK:n opetusupseerina 1955–1956. Tämän jälkeen hän toimi joukkueenjohtajana YK-tehtävissä Suezilla 1956–1957. 1959 hänet määrättiin Karjalan Tykistörykmenttiin patterinpäällikön sijaiseksi vuosiksi 1959–1960. 1962–1963 Anthoni toimi opetusupseerina Asekoulussa Harjavallassa kunnes koulu siirrettiin Kuopioon. 1965 Anthoni toimi Pääesikunnan aseosaston toimistoupseerina ja vuosina 1966–1974 PE:n sotatalousosaston esiupseerina ja toimistopäällikkönä. Vuodet 1974–1976 hän toimi PE:n teknisen toimiston toimistopäällikkönä ja 1976–1980 PE:n sotatalousosaston osastopäällikkönä ja vuodesta 1981 alkaen sotavarustepäällikkönä.

Ylennykset muokkaa

  • Vänrikki 1952
  • Luutnantti 1955
  • Yliluutnantti 1958
  • Kapteeni 1961
  • Majuri 1966
  • Everstiluutnantti 1972
  • Eversti 1978
  • Kenraalimajuri 1982

Kunniamerkit muokkaa

  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun 1.lk ritariristi
  • Sotilasansiomitali
  • YK-mitali

Yksityiselämä muokkaa

Hänen puolisonsa oli Eeva Marjatta o.s Lainpelto (s. 1933) ja heillä oli kaksi tytärtä.

Lähteet muokkaa

  1. Kadettiupseerit 1920–1985, s. 41. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
  2. HS Muistot Helsingin Sanomat. 27.6.2013. Viitattu 9.2.2017.