Untova[1] (ven. У́ндово, Undovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Sumajoen varrella 7 kilometriä Kattilan taajamasta pohjoiseen. Kylässä on 20 asukasta (vuonna 2010)[2].

Untova
Ундово, Undovo
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.

Untova

Koordinaatit: 59°38′11″N, 28°45′4″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Kattila
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 20











Vatjalaiseen Toldogan pogostaan kuulunut kylä mainitaan mahdollisesti nimellä Vvilujevo Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[3]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa se esiintyy muodossa Vndoleua[4].

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Untovassa asui 104 vatjalaista[5]. Kylä tunnettiin vatjaksi Undovan[6] lisäksi nimellä Illo[7]. Kylässä puhuttiin vatjaa vielä 1920-luvulla[8].

Untovan talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia[9][10][11]. Myöhemmin he kuuluivat kyläkuntana Kattilan volostiin. Vuonna 1899 kylässä oli 130 asukasta, joista 118 oli ”suomalaisia”, 8 venäläisiä ja 4 ”sekoittuneita”. Uskonnoltaan he olivat kaikki ortodokseja.[12]

Neuvostoaikana Untova muodosti aluksi oman kyläneuvoston. Vuodesta 1930 lähtien se kuului Kattilan kyläneuvostoon.[13]

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 263. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 30.1.2016.
  3. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 929. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  4. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 51. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  5. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  6. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 30.1.2016.
  7. Talve, Ilmar: Vatjalaista kansankulttuuria, s. 12. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1981. ISBN 951-9019-46-4.
  8. Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 51. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1. Teoksen verkkoversio.
  9. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 71. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838. Teoksen verkkoversio.
  10. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 28. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856. Teoksen verkkoversio.
  11. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 209. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  12. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 178–184. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  13. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Viitattu 30.1.2016.