Avaa päävalikko
Ulla Mannonen lapsineen vuonna 1927.

Ulla Mannonen (17. syyskuuta 1895 Uusikirkko31. toukokuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen Karjalan kannakselta kotoisin itseoppinut kansanperinteen suurkerääjä. Mannonen kirjoitti myös lehtiartikkeleita ja pakinoita.

Viipurin läänin Uudeltakirkolta kotoisin ollut Mannonen oli kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka työskenteli muun muassa kauppa-apulaisena, karjakkona, pyykkärinä, ompelijana ja maatöissä.

Mannosen pääasiassa Karjalan kannakselta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoa varten keräämä kokoelma sisältää yli 15 000 perinneyksikköä. Kansanperinteen ohella hän keräsi vanhoja esineitä ja otti 1930-luvulla kansatieteellisiä valokuvia. Mannonen kirjoitti vuosina 1930–1958 Karjala-lehteen artikkeleita ja pakinoita. Hän julkaisi myös kirjan Muistojen muruja (1952).

Mannonen arvosteli Kansanrunousarkistoon 1941 lähettämissään kirjeissä sitä että Martti Haavio oli arvellut Kalevalan runojen olleen osittain länsisuomalaista alkuperää. Mannonen syytti Haaviota siitä että tämä koetti viedä karjalaisille kuuluvan kansallisperinnön tällä teoriallaan.[1]

LähteetMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Mikkola, Kati: Mannonen, Ulla (1895–1958). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.3.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.