Ulla Mannonen
Ulla Mannonen (17. syyskuuta 1895 Uusikirkko – 31. toukokuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen Karjalankannakselta kotoisin itseoppinut kansanperinteen suurkerääjä. Mannonen kirjoitti myös lehtiartikkeleita ja pakinoita.
Viipurin läänin Uudeltakirkolta kotoisin ollut Mannonen oli kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka työskenteli muun muassa kauppa-apulaisena, karjakkona, pyykkärinä, ompelijana ja maatöissä.
Mannosen pääasiassa Karjalankannakselta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoa varten keräämä kokoelma sisältää yli 15 000 perinneyksikköä. Kansanperinteen ohella hän keräsi vanhoja esineitä ja otti 1930-luvulla kansatieteellisiä valokuvia. Mannonen kirjoitti vuosina 1930–1958 Karjala-lehteen artikkeleita ja pakinoita. Hän julkaisi myös kirjan Muistojen muruja (1952).
Mannonen arvosteli Kansanrunousarkistoon 1941 lähettämissään kirjeissä sitä että Martti Haavio oli arvellut Kalevalan runojen olleen osittain länsisuomalaista alkuperää. Mannonen syytti Haaviota siitä että tämä koetti viedä karjalaisille kuuluvan kansallisperinnön tällä teoriallaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ Mikkola, Kati: Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan? (Arkistoitu – Internet Archive) Hiidenkivi 1/2012.
Kirjallisuutta muokkaa
- Leppälahti, Merja: Karjala sydämessä: Ulla Mannonen Kannakselta. Apatura 2014. ISBN 978-952-93-3234-2
Aiheesta muualla muokkaa
- Mikkola, Kati: Mannonen, Ulla (1895–1958). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.3.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.