Ukontatar

putkilokasvilaji

Ukontatar (Persicaria lapathifolia) on tatarkasveihin kuuluva yksivuotinen kasvi. Suomessa kasvaa myös kaksi ukontattaren alalajia, joita on joskus pidetty omina lajeinaan, rantaukontatar (P. lapathifolia ssp. lapathifolia) ja peltoukontatar (P. lapathifolia ssp. pallida).

Ukontatar
Persicaria lapathifolia.jpeg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Kosteikkotattaret Persicaria
Laji: lapathifolia
Kaksiosainen nimi

Persicaria lapathifolia
(L.) Gray

Synonyymit
  • Polygonum lapathifolium L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ukontatar Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ukontatar Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Ukontatar on noin 10–80 senttimetriä korkea ruoho. Lehdet ovat suikeat, tylppiä tai teräväkärkisiä, alta nystyisiä, päältä kaljuja ja niissä on usein keskellä tumma täplä. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi tupeksi. Ukontattaren kukinto on pienistä vaaleanpunertavista tai -kellertävistä kukista muodostuva tiheä tähkä ja se kukkii heinä-elokuussa. Siemen on ruskea tai musta, 1,8–3 mm kiiltävä, pyöreä ja litistynyt pähkylä.[2][3]

Ukontatar muistuttaa samankaltaista hanhentatarta (Persicaria maculosa), joka on Suomessa melko harvinainen.

LevinneisyysMuokkaa

Ukontatar on hyvin yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, missä se on satunnainen.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Ukontatar kasvaa pelloilla, ojissa, kaatopaikoilla, joutomailla, pientareilla sekä erilaisilla kosteilla paikoilla ja se voi muodostaa tiheitäkin kasvustoja. Kasvi tekee runsaasti siemeniä ja levittäytyy helposti uusille kasvupaikoille.[2][3]

KäyttöMuokkaa

Ukontatar on myrkyllinen, mutta silti sitä on käytetty lääkekasvina mm. ripuliin, reumatismiin, kihtiin ja keltatautiin.[2]

Ukontatar rikkakasvinaMuokkaa

Jos kasvia esiintyy runsaasti kasvimaalla tai kukkapenkissä, kielii se maan olevan savinen ja maanparannuksen tarpeessa. Kasvia pystyy torjumaan poistamalla vuosittaisia kukintoja ennen siementämistä, sillä kasvi on yksivuotinen. Kasvi ei lisäänny maahan jäänneistä juuren kappaleista.[5]

LähteetMuokkaa

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Persicaria lapathifolia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Luontoportti: Ukontatar (Persicaria lapathifolia) luontoportti.com. Viitattu 16.10.2017.
  3. a b Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ukontatar (Persicaria lapathifolia) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 16.10.2017.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki Kasviatlas 2016: Ukontattaren levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
  5. Gunnel Ginsburg: Rikkakasvit – Tunnista ja hävitä, s. 8. Minerva kustannus, 2010. ISBN 978-952-492-332-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa