Turvatarkastus on toimenpide, jolla estetään vaarallisten esineiden tai aineiden vieminen kulkuneuvoihin tai laitoksiin, kuten oikeustaloihin. Turvatarkastuksia on lentoasemilla, matkustajasatamissa sekä oikeustaloilla. Näillä toimenpiteillä ehkäistään mahdollisten vahingoittavien esineiden tai aineiden kuljetus esimerkiksi lentokoneisiin, mikä on käynyt entistä tärkeämmäksi esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskujen ja Oulun lentokonekaappauksen jälkeen.

Turvatarkastus lentoasemalla.

Lentoasemien turvatarkastusprosessi

muokkaa

Lento­asemilla turvatarkastus, samoin kuin ulkomaanlennoille lähdettäessä myös passitarkastus, suoritetaan ennen kuin matkustaja päästetään transit-halliin. Ensimmäiseksi saapuva matkustaja riisuu päällys­takkinsa, jos hänellä sellainen on, ja laittaa irtaimet metalliesineet kuten matkapuhelimen, rannekellon, kolikot, lompakon ja avaimet koriin, etteivät ne aiheuta hälytyksiä. Kaikki käsimatkatavarat asetetaan hihnalle, joka vie ne läpivalaisukoneen läpi. Jos lentomatkustajalla on mukanaan kannettava tietokone tai tablettitietokone, hänen on otettava ne esille ja mahdollinen tietokonelaukku erikseen. Näin varmistetaan, että mahdollisesti tietokonelaukun ja itse tietokoneen väliin ei ole piilotettu mitään. Nesteiden tuominen lentokoneen matkustamoon on kiellettyä, paitsi enintään 100 millilitran pulloissa, jotka ovat yhden litran vetoisessa uudelleensuljettavassa muovipussissa (tarkkaan ottaen määräykset eivät kiellä nesteiden kuljettamista lentokoneeseen, mutta edellyttävät kaikkien koneeseen vietävien, yli 100 ml nesteastioiden tarkastusta, jolloin useimmat lentoasemat päätyivät rajoittamaan tuota määrää suurempien nestemäärien kuljetusta vuonna 2006 improvisoitujen pommien pelossa -- tosin uuden teknologian myötä rajoituksia on joillain lentoasemilla jo osin lievennetty, esimerkiksi Helsinki-Vantaa siirtyi kahden litran nesterajoitukseen kesällä 2023[1][2]). Muovipussi sisältöineen on pyydettäessä esitettävä turvatarkastajalle. Nesterajoitukset eivät koske lääkkeitä tai vauvanruokaa. Matkustajalta kysytään myös passi ja lähtöselvityksessä annettava tarkastuskortti. Tällä estetään lentojen ulkopuolisten henkilöiden pääsy lähtöalueelle. Kun matkustaja on valmis, hän kävelee metallinpaljastusportin läpi. Jos laite havaitsee jotain epäilyttävää, se hälyttää ja turvatarkastaja tutkii matkustajan. Tämä tapahtuu niin, että matkustaja nostaa kädet sivulle, ja turvatarkastaja tutkii hänet joko metallin­paljastimella tai käsin hansikkaat kädessä. Jos mitään ei löydy, matkustaja saa ottaa tavaransa ja lähteä kohti lähtöaulaa odottamaan lentoaan. Jos matkustajalta löytyy vaarallisia esineitä tai aineita, häneltä voidaan evätä pääsy lennolle. 2020-luvulla eräät lentoasemat ovat toisaalta jälleen alkaneet sallia myös liputtomien henkilöiden vierailuja turvatarkastuksen jälkeiselle alueelle erityisjärjestelyin.[3]

Keskeisin uudistus vuoden 2001 tapahtumien jälkeen oli matkustajien, heidän matkustamo- ja ruumamatkatavaroidensa sekä rahdin sataprosenttinen tarkastusvaatimus vuodesta 2003. Aiemmin käytäntönä oli vain metallinpaljastin (ilman läpivalaisua) sekä pistokoeluonteiset tarkemmat tarkastukset, ja osittainen ruumamatkatavaroiden läpivalaisu. Suomessa turvatarkastukset otettiin käyttöön ulkomaan liikenteessä vuonna 1973 ja kotimaanlennoilla 1980-luvun aikana, tosin vielä 1990-luvun alussakin vain murto-osa kotimaan matkustajista tarkastettiin. Myös liikennekoneiden ohjaamojen ovien rakenteisiin ja lukitusmekanismeihin liittyviä määräyksiä sekä matkustajien lennonaikaisiin ohjaamovierailuihin liittyviä käytäntöjä tiukennettiin 2000-luvun alussa, alueellisten määräysten vaihdellessa runsaasti (esim. Euroopassa vain erityismenettelyllä, Yhdysvalloissa eräin harvoin poikkeuksin, kuten miehistön jäsenten viimeiset lennot, käytännössä kokonaan kiellettyjä)[4][5]

Lähteet

muokkaa