Turvalupa
Turvalupa eli suojalupa[1] voi tarkoittaa useaa eri asiaa.
Se voi tarkoittaa aiemmin käytössä ollutta ihmisen koskemattomuuden takaamiseksi tai kulkuneuvon esteettömän matkanteon mahdollistamiseksi annettua vakuutta. Samantapaiseen toimintaan liittyy myös turvakirja.[2]
Turvaluvalla tarkoitettiin aiemmin, varsinkin toisen maailmansodan aikana järjestelyä, jossa sotaa käyvät valtiot sallivat esteettömän matkanteon vain sellaisten puolueettomien valtioiden aluksille, joilla oli sodankävijämaan antama turvalupa (engl. navicert.[3]
Turvalupa oli myös aiemmin hallitsijan pakosalla olevalle rikoksesta epäillylle henkilölle antama lupaus, että tämä saa vapaasti saapua oikeudenkäyntiin ja myös vapaasti sieltä poistua. Suomen nykyinen oikeusjärjestys ei tällaista menettelyä tunne, mutta samantapaisia piirteitä oli laissa rikoksentekijäin luovuttamisesta (43/1922, 9 §).[1] Lain mukaan valtiosta toiseen luovutettua henkilöä ei saanut syyttää tai rangaista muusta ennen luovutusta tehdystä rikoksesta kuin siitä, johon luovutus perustui.[4] Vuonna 2020 voimassa olevan lain mukaan luovutettua henkilöä ei saa siinä valtiossa, jolle hänet luovutetaan, ilman oikeusministeriön lupaa asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 9, palsta 220, hakusana turvalupa. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Nykysuomen sanakirja. Hakusana turvalupa. Helsinki: WSOY, 1951–1961.
- ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 21, palsta 731, hakusana turvalupa. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
- ↑ Laki rikoksentekijäin luovuttamisesta Digitoidut valtiopäiväasiakirjat. 1921. Helsinki: Eduskunta. Viitattu 24.4.2020.
- ↑ Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 30.12.2003. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 24.4.2020.