Tämä artikkeli kertoo poliittiskirjallisesta liikkeestä. Turun Romantiikka -nimellä aloittaneesta yhtyeestä kertoo artikkeli Turku Romantic Movement.

Turun romantiikka oli Turun akatemian piirissä 1800-luvun alkupuolella syntynyt poliittis-kirjallinen liike, jossa yhtyivät eurooppalaisen romantiikan vaikutteet ja Henrik Gabriel Porthanin aateperintö.[1][2] Sen ohjelmana oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen. Tätä kutsuttiin fennomaniaksi.

Liikkeen johtohahmoihin kuuluneen Adolf Ivar Arwidssonin erottaminen yliopistosta 1822 heikensi Turun romantiikan vaikutusta. Kun yliopisto siirtyi Turun palon myötä Helsinkiin vuonna 1827, toiminta jatkui siellä Lauantaiseuran piirissä.

Nimitystä ”Turun romantiikka” käytti ensimmäisenä kirjallisuushistorioitsija Werner Söderhjelm vuonna 1915 julkaisemassaan teoksessa Åboromantiken och dess samband med utländska idéströmningar. Osa myöhemmistä historiantutkijoista on kritisoinut nimitystä väittäen sen antavan liian suurisuuntaisen kuvan saksalaisen romantiikan vaikutuksesta Suomen akateemisiin piireihin 1800-luvun alussa. Kriitikoiden mukaan uushumanismi ja klassismi olivat paljon vaikutusvaltaisempia aatevirtauksia tuon ajan suomalaisen älymystön piirissä.[3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kansallisromantiikka Internetix – Lukion ja peruskoulun kursseja. undefined. Otavan Opisto / Minna Helminen. Viitattu 9.7.2014.
  2. Risto Niemi-Pynttäri: Turun romantiikka (info) Taiteiden Aikajana. Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 9.7.2014.
  3. Jukka Sarjala: ”Mitä kuuluu Turun romantiikalle? Tutkimushistoriaa ja näköaloja”, Historiallinen aikakauskirja 1/2018, s. 69–81.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.