Tuomo T. Vimpari

Paavillinen diplomaatti

Tuomo T. Vimpari (s. 29. elokuuta 1968) on suomalainen monsignore, katolinen pappi ja paavillinen diplomaatti. Hänet vihittiin papiksi 1999. Vuonna 2006 hänet nimitettiin Pyhän istuimen diplomaattipalveluun sen historian ensimmäisenä pohjoismaalaisena jäsenenä.[1]

Vimparin sukuhaara kuuluu 1500-luvun suomalaisen vapaustaistelijan Pekka Antinpoika (Juho) Vesaisen jälkeläisiin.[2]

Tuomo T. Vimpari on käynyt katolista poikakoulua Ranskassa.[3] Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen ruotsalaisesta yhteiskoulusta 1988 ja suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1994. Hän on väitellyt kanonisen oikeustieteen tohtoriksi Rooman Pontificia Universitas Gregoriana -yliopistossa 2003 sekä suorittanut Vatikaanin Paavillisen diplomaattiakatemian loppututkinnon 2006 ja teologian lisensiaatin tutkinnon Budapestin Péter Pázmányn katolisessa yliopistossa 2008.[4]

Monsignore Vimpari on vaikuttanut kotimaassaan muun muassa Katolisen tiedotuskeskuksen johtajana ja Helsingin katolisen hiippakunnan yleisvikaarina. Pyhän istuimen diplomaattina hän on palvellut apostolisissa nuntiatuureissa muun muassa Ukrainassa, Saksan liittotasavallassa ja Intiassa. Helmikuusta 2018 hän toimii 1. nuntiatuurineuvoksena Abujassa, Nigeriassa.[5][6] Hän on sekä Suomen että Vatikaanin kansalainen.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Vuorela, Kalevi: Vuosi vuodelta. Katolisen kirkon vaiheita Suomessa reformaation jälkeen, s. 72. Helsinki: Katolisen kirkon tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-9627-35-1.
  2. Saukkonen, Paavo: Vesaisesta nykyaikaan. Pekka Vesaisen jälkeläistauluja 1500-luvulta vuoteen 2000, s. 727. Myllykoski: P. Saukkonen, 2001, 2. korjattu painos. ISBN 952-91-2923-8.
  3. Katolinen hiippakuntalehti Fides, 14/1998, s. 2.
  4. Kuka kukin on 2015, s. 1013. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  5. Katolinen hiippakuntalehti Fides, 08/2009, s. 3, 03/2015, s. 3 ja 02/2018, s. 3.
  6. Mons. Vimparista nuntiatuurineuvos Katolinen.fi. 3.8.2015. Katolinen tiedotuskeskus. Viitattu 6.8.2015.