Tuoksumyrtti

Tuoksumyrtti (Comptonia peregrina) on suomyrttikasvien heimoon kuuluvan tuoksumyrttien suvun ainoa elossa oleva laji. Aromaattisena koristekasvinakin käytetty tuoksumyrtti on alkujaan kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta.

Tuoksumyrtti
Syysväritys
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Fagales
Heimo:	Suomyrttikasvit Myricaceae
Suku:	Tuoksumyrtit Comptonia
Laji:	peregrina
Kaksiosainen nimi
Comptonia peregrina (L.) J.M.Coult.
Katso myös
Tuoksumyrtti Wikispeciesissä   Tuoksumyrtti Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ulkonäkö ja koko

Lehtiä

Kasvutapa ja lehdet

Tuoksumyrtti on tiheäoksainen, tavallisesti kesävihanta pensas, jonka kasvukorkeus on 0,5–1,5 metriä. Laji muodostaa maavartensa avulla polykormoneita. Pystyissä, pyöreissä oksissa on pörröinen tai kalju, joskus rauhaskarvojen peittämä kuori. Kuori on punaruskeaa-harmaata ja jäykän tai pörröisen, joskus lyhytnukkaisen karvan peittämää.

Vuorottaiset, voimakkaan aromaattiset lehdet koostuvat 3–6 millimetrin pituisesta lehtikannasta ja 3–15,5 senttimetrin pituisesta lehtilavasta. Nahkamainen lehtilapa on enemmän tai vähemmän syvänsulkamainen ja koostuu vuorottaisista tai vastakkaisista lohkoista. Lohkot saavat lehden muistuttamaan saniaisen lehteä. Lehden tyvi voi olla leikattu, kiilamainen, kavennettu tai vino. Lehden pinta on tiheästi pörröinen ja rauhaskarvainen, yläpinnalta joskus kalju. Lehden yläpinnan syvänvihreä sävy johtuu suuresta terpeenipitoisuudesta. Pitkäkärkiset, tyveltä herttamaiset korvakkeet putoavat ennemmin tai myöhemmin.

Kukat ja hedelmät

Pallomainen emikukka ja pitkiä hedekukintoja

Tuoksumyrtti on tavallisesti kaksikotinen, joskus yksikotinen ja yksineuvoinen. Munan- tai sydämenmuotoiset suojuslehdet ovat kaljuja tai pörrökarvaisia, teräviä tai terävähköjä, alapinnalta rauhaspisteisiä, reunasta värekarvaisia. Korkeintaan viiden senttimetrin mittaiset hedekukinnot kasvavat ryppäinä oksankärkiin ja ovat lyhyitä, joskus taipuneita, kellertävänvihreitä norkkoja. Emikukinnot ovat pallomaisia tai munanmuotoisia; niiden punertavat kannekkeet ovat kukinta-aikana viiden millimetrin ja hedelmäaikana kahden senttimetrin mittaisia.

Tuoksumyrtin kukat ovat aina yksineuvoisia. Hedekukissa on 3–8 erillistä tai tyvestä yhteenkasvanutta hedettä, jotka ovat lyhyempiä kuin niitä ympäröivät suojuslehdet. Emikukissa on yksi yksiosainen sikiäin, jossa on vain yksi siemenaihe ja kaksi vartaloa. Kukinnan aikana emejä ympäröivät suojuslehdet, jotka hedelmien kypsyessä kasvavat ja jakautuvat 4–8 lohkoon, jotka peittävät hedelmät alleen. Tuoksumyrtti kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista; Ohiossa huhtikuusta toukokuuhun, Kanadassa toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin.

Tuoksumyrtin hedelmät ovat kerääntyneet pyöreiksi, tarramaisiksi rykelmiksi. Loppukesällä kypsyvä hedelmä on 2,5–5,5 millimetriä pitkä, pitkähkö-munanmuotoinen, sileä ja kypsänä ruskea pähkylä.

Tuoksumyrtti on tetraploidi; sen kromosomiluku on 2n = 32.

Levinneisyys ja elinympäristö

Tuoksumyrtti kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltain koillisosissa ja Kanadan kaakkoisosissa. Keski-Euroopassa monet tuoksumyrttilajit olivat osa plioseenikauden lajirikasta kasvillisuutta, mutta ne kuolivat pleistoseenin jääkausien aikana.

Tuoksumyrtti kasvaa pääasiassa kuivilla, hiekkaisilla-soraisilla, vähäkalkkisilla ja valoisilla kasvupaikoilla kuivissa mäntymetsissä, vuorenrinteillä, penkereillä, hakkuuaukeilla, palopaikoilla ja kesantolaitumilla sekä sorakuopissa 0–1800 metrin korkeudella merenpinnasta. Kasvi on pioneerilaji ja hankala mustikkaviljelmien rikkaruoho. Kasvustoja on Kanadan New Brunswickin, Nova Scotian, Ontarion, Prince Edward Islandin ja Quebecin provinsseissa sekä Yhdysvaltain Connecticutin, Delawaren, Georgian, Illinoisin, Indianan, Kentuckyn, Mainen, Marylandin, Massachusettsin, Michiganin, Minnesotan, New Hampshiren, New Jerseyn, New Yorkin, Pohjois-Carolinan, Ohion, Pennsylvanian, Rhode Islandin, Etelä-Carolinan, Vermontin, Virginian, Länsi-Virginian ja Wisconsinin osavaltioissa.

Luokittelu

Lajin basionyymin Liquidambar peregrina L. antoi Carl von Linné vuonna 1753 Species Plantarumissa. Comptonia-sukuun lajin siirsi ranskalainen kasvitieteilijä Charles Louis L’Héritier de Brutelle vuonna 1789 yhdessä Comptonia aspleniifolian ("asplenifolia") kanssa. Tieteellinen sukunimi Comptonia on annettu lajille Oxfordin piispan, harrastajapuutarhurina tunnetun Henry Comptonin mukaan. John Merle Coulter vahvisti nykyisen tieteellisen nimen Comptonia peregrina vuonna 1894. Muita synonyymeja ovat Comptonia ceterach Mirb., Myrica aspleniifolia L., Myrica comptonia C.DC. ja Myrica peregrina (L.) Kuntze. Eräät tieteilijät erottavat lajista muunnokset Comptonia peregrina var. aspleniifolia (L.) Fernald ja Comptonia peregrina var. tomentosa A.Chev., mutta jatkotutkimusten mukaan näillä ei ole taksonomista merkitystä.

Käyttö

Lauhkeilla leveysasteilla tuoksumyrtti on houkutteleva ja aromaattinen koristepensas, jolla on kaunis ruskaväri. Tuoksumyrttiä käytetään myös mallikasvia kasvien juuritutkimuksessa, sillä se elää symbioosissa typpeä sitovien Frankia-bakteerien kanssa.

Tuoksumyrtin nuoret hedelmät sopivat naposteltaviksi, ja aromaattisia lehtiä voi käyttää teehen sekä tuoreina että kuivattuina. Lehdet toimivat myös mausteena.

Intiaanien etnobotaniikka tuntee tuoksumyrtille eräitä kansanlääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat tiesivät myös muita käyttötarkoituksia kasville; sitä käytettiin mm. tupakkana rituaaliseremonioiden aikana. Kasvinosista voitiin valmistaa puhdistavaa tai vahvistavaa juomaa. Tuoksumyrttiä käytettiin myös myrkkynä.