Tulikruunukerttuli
Tulikruunukerttuli (Myiothlypis coronata) on luoteisessa Etelä-Amerikassa elävä kerttuleihin kuuluva varpuslintu.
| Tulikruunukerttuli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttulit Parulidae |
| Suku: | Inkakerttulit Myiothlypis |
| Laji: | coronata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myiothlypis coronata |
|
| Synonyymit | |
|
Basileuterus coronatus |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kooltaan tulikruunukerttuli on noin 15 cm. Tulikruunukerttulin selkä, siivet ja pyrstö ovat väriltään oliivinvihreät. Päälaella on leveä oranssi raita, jota reunustavat kapeammat mustat raidat. Päässä on lisäksi mustat silmäkulmajuovat. Pää, rinta ja kaula ovat harmaat. Kaula ja rinta ovat hieman päätä vaaleammat. Tulikruunukerttulin vatsa on keltainen. Laji eroaa muista alueen kerttuleista harmaan värin runsauden perusteella.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Tulikruunukerttulia tavataan Boliviassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa ja Venezuelassa.[1] Lajia tavataan metsistä ja metsien reunamilta 1 400–3 100 metrin korkeudessa.[3]
Elintavat ja pesiminen muokkaa
Tulikruunukerttulit parit ja parvet liikkuvat hyppien kasvuston kuten köynnösten ja puiden oksien seassa. Laji seuraa usein muiden kerttulilajien muodostamia parvia.[3]
Pesimäkausi kestää toukokuusta kesäkuuhun. Pesään naaras munii valkoisia ruskeapilkullisia munia.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Myiothlypis coronata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Basileuterus coronatus ITIs. Viitattu 29.1.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A Guide to the Birds of Colombia, s. 582. Princeton University Press, 1986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.1.2009). (englanniksi)