Tuija Parvikko on suomalainen poliittisen ajattelun ja teorian tutkija. 1980-luvulla Parvikko oli tuomassa Suomeen italialaisessa ja ranskalaisessa feminismissä vaikuttanutta Luce Irigarayn radikaalia sukupuolieron teoriaa. Hänen ensimmäiset teoksensa ja artikkelinsa käsittelivätkin italialaista feminismiä. Väitöskirjan hän kuitenkin teki Hannah Arendtin poliittisesta ajattelusta ja väiteltyään vuonna 1996 Parvikko on jatkanut tutkimuksiaan poliittisesta ajattelusta keskittyen poliittisen arviointikyvyn ja muistin politiikan teemoihin.

Parvikko on toiminut myös kolumnistina ja kriitikkona muun muassa Helsingin Sanomiin, Kansan Uutisiin ja Tampereen yliopiston Aikalaiseen sekä ollut valtio-opin yliassistenttina.

Nykyisin Parvikko toimii Akatemiatutkijana Jyväskylän yliopistossa.[1]

Teoksia muokkaa

  • Henkilökohtainen on poliittista. Italialaisen feministiliikkeen statu nascenti pyrkimyksenä uuteen naisten väliseen poliittiseen kulttuuriin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, 1986.
  • Luce Irigaray ja miehisen diskurssin kieltämä sukupuoliero. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 1993.
  • Responsibility of the pariah. The impact of Bernard Lazare on Arendt’s conception of political action and judgement in extreme situations. Jyväskylä: Sophi, 1996. (englanniksi)

Lähteet muokkaa

  1. Tuija Parvikko Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.6.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.