Tuatara
Tuatara (Sphenodon punctatus) on endeeminen matelijalaji Uudesta-Seelannista ja sitä pidetään elävänä fossiilina. Se on alkuliskojen lahkon ainoa elossa oleva laji. Tuatara on yöeläin.[2] Aiemmin tuataraliskot jaoteltiin kahdeksi eri lajiksi niiden esiintymisalueen mukaan, mutta vuonna 2009 tarkempi DNA-analyysi paljasti, että kyse on ennemminkin yhdestä ja samasta lajista.[3]
| Tuatara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Alkuliskot Rhynchocephalia |
| Alalahko: | Sphenodontia |
| Heimo: | Sphenodontidae |
| Suku: | Sphenodon |
| Laji: | punctatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sphenodon punctatus |
|
 Tuataran levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPainoa aikuisella tuataralla on 300 grammasta yhteen kiloon asti koiraiden ollessa painavampia.[3][4] Tuataralla on päälaella silmien välissä niin sanottu kolmas silmä, joka aistii valoa. Nuorella eläimellä se on näkyvä, mutta aikuisella iho on paksuuntunut peittämään silmän. Silmän tarkoituksena on mahdollisesti säädellä ”biologista kelloa”. Tuataroilla ei ole ulkoisia korva-aukkoja.[2] Muiden matelijoiden tapaan myös tuatara on vaihtolämpöinen, mutta poikkeavasti ne säilyvät aktiivisina matalissakin, jopa 7 celsiusasteen lämpötiloissa.[5]
Lisääntyminen
muokkaaTuatarat tulevat sukukypsiksi noin 20 vuoden ikäisinä ja voivat elää mahdollisesti yli 100 vuoden ikäisiksi. Naaraat munivat vain noin joka neljäs vuosi, joskin koiras voi siittää naaraan joka vuosi. Parittelu tapahtuu maaliskuun tienoilla ja munat munitaan keväällä, loka-marraskuussa, maahan kaivettuihin kuoppiin, jotka naaras munimisen jälkeen peittää. Kuoppaan munitaan 1–19 munaa kerrallaan. Poikaset kuoriutuvat 11–16 kuukauden kuluttua. Poikasen sukupuolen määrittää lämpötila, jossa muna on ollut.[5]
Levinneisyys
muokkaaLaji elää vain muutamilla Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisrannikon ja Eteläsaaren pohjoisrannikon saarilla. Tuatara on ollut vaarassa hävitä ihmisten mukana tuotujen petojen syödessä lajin munia, erityisesti isorotta on suuri uhka tuataran munille.[3]
Ravinto
muokkaaTuatara syö pieniä hyönteisiä ja nilviäisiä, joita se saalistaa yön turvin tai kaivaa maasta. Satunnaisesti ruokana käyvät myös liskot, linnut ja linnunmunat. Päivät tuatara viettää piilossa maanalaisessa kolossaan, jossa saattaa pesiä myös merilintuja.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Australasian Reptile & Amphibian Specialist Group: Sphenodon punctatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c San Diego zoo, tuatara animals.sandiegozoo.org. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Auckland zoo, tuatara aucklandzoo.co.nz. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b University of Wellington, tuatara biology victoria.ac.nz. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)